Marjo Vilkon käsikirjoittaman kymmenosaisen sarjan Suomi on venäläinen (2015) juontajana toimii Juhani Seppänen – mies, joka suututti perusteellisesti osan suomalaisista taannoisen Ruotsi-sarjan puitteissa.
Aloitus on sopivasti provokatorinen. Viipurin valleilla seisova Seppänen vie lähimenneisyyteen, valkoisten valtaamaan Viipuriin. Siellä tapahtui 29. huhtikuuta 1918 Suomen historian ainoa tunnettu etninen joukkomurha, uhrit olivat venäläisiä siviilejä. Historiantutkija Teemu Keskisarja valottaa asiaa laajemmasta eurooppalaisesta näkökulmasta.
Muita ohjelman tunnettuja haastateltuja ovat historiantutkijat Matti Klinge, Kustaa H.J. Vilkuna, Henrik Meinander, Timo Vihavainen, Aleksanteri-instituutin tutkimusjohtaja Markku Kangaspuro sekä toimittaja Eilina Gusatinsky.
Aloitusjakson varsinainen kuuma peruna on niin sanottu ryssäviha. Sen taustoitus on hoidettu kaikessa lyhykäisyydessään avartavasti. Taustalla häämöttää Isoviha, Suuren Pohjan sodan aikainen venäläisten miehitys Suomessa vuosina 1713–1721. Käsite sidotaan sekä osaksi eurooppalaista suurvaltahistoriaa että nykypäivää, russofobiaa ja venäläistä kiihkoisänmaallisuutta.
Kiintoisaa on kuulla muun muassa se, ettei ryssä edes ollut kovin paha sana ennen vuotta 1944. Sattuneesta syystä liittoutuneiden valvontakomissio koki asian toisin, ja kuten asia ohjelmassa muotoillaan, aktiivisesta ryssävihasta siirryttiin mykkään antikommunismiin.
Suomi on venäläinen: Ryssäviha. TV1 sunnuntaina klo 18.15