Pyjama-asuinen nukkumaan menijä asettuu rautakehikkoiseen sänkyyn, painaa päänsä tyynyyn ja sulkee silmänsä. Unikuvat irrottavat tästä tietoisuudesta samalla kun sänky nousee ilmaan kieputtaen nukkujaa sängyn laidalta toiselta uhkaavan näköisesti. Nukkuja roikkuu sängyn kaiteissa korkealla katonrajassa pelastuen kuin ihmeen kaupalla tippumiselta. Kyseessä on ilma-akrobatian taidonnäyte tanssiteatteri Hurjaruuthin uudessa esityksessä Talvisirkus Uni.
Hurjaruuthin vuoden pimeimmän ajan valopilkku on juurruttanut eurooppalaista talvisirkuksen perinnettä Suomeen jo pari vuosikymmentä. Alunperin kiertueteatterina toiminut Hurjaruuth sai pysyvät puitteet Helsingin Kaapelitehtaalta 1990-luvun alussa, mikä motivoi tuottamaan ison ja pysyväluonteisen tuotannon Pannuhallin korkeaan tilaan, joka mahdollistaa sirkuslajien esityksen.
Talvisirkus oli menestys heti ensimmäisestä vuoden 1994 näytännöstä lähtien. Tänä talvena juhlitaan merkkivuotta Talvisirkus Unella, joka yhdistää sirkusta, taikuutta, teatteria, tanssia, videotaidetta ja elävää musiikkia totutulla ammattitaidolla. Tekijöiden joukossa ovat talvisirkuksissa alusta asti toimineet ohjaaja Arja Pettersson, puvustaja Kirsi Manninen ja valosuunnittelija Riku Virtanen, joiden lisäksi mukana ovat myös Hurjaruuthin kasvatit, koreografi Sanna Silvennoinen ja videosuunnittelija Joona Pettersson.
Talvisirkus on yksi suurimmista sirkus-taiteilijoiden työllistäjistä Suomessa.
Monen taiteenlajin summa
Teatterinjohtaja Arja Petterssonia voisi kutsua suomalaisen uuden sirkuksen äidiksi. Lontoon tanssikoulussa ja Amsterdamin teatterikoulussa 1980-luvulla opiskellut kokeilunhaluinen tanssija-ohjaaja lähti määrätietoisesti etsimään uusia ilmaisukeinoja perustamalleen Hurjaruuthille. Aikana, jolloin suomalainen sirkustuotanto keskittyi vielä perinteisiin erillisistä taitonumeroista koostuvin esityksiin, Pettersson suuntasi ulkomaille moderneja sirkustuotantoja opiskelemaan.
– Näin jo 1980-luvulla laajan kirjon uutta sirkusta opintoretkillä Pariisiin, Moskovaan, Kiovaan ja Montrealiin, Pettersson kertoo.
Samalla Petterssonin mielessä kehittyi Hurjaruuthin moni-ilmeinen esitysmuoto, joka toi suomalaiseen sirkusilmaisuun taiteellista kunnianhimoa. Hurjaruuthin esityksissä eri taiteenlajit teatterista tanssiin ja musiikista tai klovneriasta visuaalisuuteen liittyvät saumattomasti toisiinsa niin, että sirkuksen elementit ovat luonteva osa tarinankerrontaa, eivät yksittäisiä temppuja.
– Uusi sirkus mahdollistaa monen alan yhteistyön, mikä on teatterialalla vielä harvinaista. Ohjaajalta se vaatii vahvaa kokonaishallintaa ja eri taidelajien ymmärrystä, kertoo Pettersson.
Luovia ratkaisuja yhteistyöllä
Hurjaruuthin tuotantotapa ei ole hierarkkinen, vaan jokainen esityksissä mukana oleva taiteilija voi ehdottaa toisilleen ideoita ja toteutuksen ratkaisuja. Kaikissa talvisirkuksissa mukana ollut puvustaja Kirsi Manninen kiittää Hurjaruuthin tiimiä toistensa taiteilijuuden kunnioittamisesta, mikä edistää kokeilullisuutta.
– Yhteistyömme on helppoa, koska ohjaajana Arja antaa toisten luovuudelle tilaa, Kirsi Manninen kertoo.
Puvustus ja lavastus ovat tärkeä osa talvisirkusten lumovoimaa, ja Manninen on monen riemastuttavalta näyttävän hahmon luoja. Suosittu sikahahmo on ollut mukana jokaisessa talvisirkuksessa, ja mieleenpainuvia ilmestyksiä ovat olleet myös tanssivat joulukuuset, huurteenvalkoinen kasakkapartio tai ranskanperunapartaiset tontut.
Manninen suunnittelee yhteensä noin sata asua kutakin talvisirkustuotantoa kohden. Koska puvuissa on voitava tehdä vaativia akrobatianumeroita ja niiden pitää toimia myös ylösalaisin kieputtaessa, asut vaativat erityisompeluksia ja erityisiä materiaaleja.
Manninen on kehittänyt tietoutensa sirkusasuista itse kokeilemalla, ja myös kierrätysmateriaalit ovat olleet käytössä. Talvisirkus Afrikassa nähtiin muovipusseista tehty huikean kaunis pukuluomus, ja Talvisirkus Kosmoksessa käytettiin metrikaupalla vhs-kasettien nauhaa verkkoseinämänä, joka esitti avaruuden pimeää ainetta.
– Haluamme kommentoida yhteiskuntaa myös materiaalivalinnoilla. Kertakäyttökulttuurin sijaan poisheitettävät materiaalit voidaan saada hyötykäyttöön.
Unien outoa logiikkaa taianomaisesti
Talvisirkus Unessa nähdään kirpputoreilta ja ystävien vaatekomeroista kerättyjä ruudullisia pyjamia, värikkäitä aamutakkeja ja pilvipäähineitä. Uniteemaa käsitellään lampaiden laskemisen, unessakävelyn ja tyynysodan kautta. Visuaalisesti esitystilaa hallitsee 11 videoskriiniä, joilla seikkailee unikuvia aina pupujusseista luonnon voimiin, tuleen, veteen, ilmaan ja maahan.
– Olemme tutkineet Freudia, Jungia ja ikivanhan Artemidoroksen unikirjaa. Ihminen viettää suuren osan elämästään nukkuen, ja on kiehtovaa tulkita, mitä unien irrationaaliset aiheet yrittävät meille kertoa, Arja Pettersson sanoo.
Taikuri Joni Pakasen temput täydentävät osuvasti unien outoa maailmaa. Näemme, kuinka esiintyjän vaatteet vaihtuvat kuin itsestään ja kuinka henkilö katoaa näyttämöltä ilmestyen salaman nopeasti aivan toiseen paikkaan.
– Unien tarinoissa siirtymät ovat yllätyksellisiä, ja sen visuaalistamiseen taikuus sopii oivallisesti, kertoo taikuri Pakanen .
Laadusta tinkimättä
Talvisirkuksesta on tullut koko perheen ja kaiken ikäisten suosikki, ja esimerkiksi viime vuotinen Kosmos-esitys saavutti kahden kuukauden esityskaudella 30 000 katsojaa. Silti jokainen tuotanto on aina taloudellinen riski teatterille, sillä talvisirkusten isot tuotannot tehdään laadusta tinkimättä. Tämän vuotisessa esityksessä mukana on kansainvälistä sirkuseliittiä aina Cirque du Soleilissa esiintynyttä ranskalaisartistia myöten, ja koettavana on myös monen sukupolven sirkusperinnettä edustavan kolumbialaiskaksikon huimaava kuolemanpyöränumero.
Monialainen taiteilijaryhmä harjoittelee useita kuukausia Kaapelitehtaalla ennen esityskautta. Hurjaruuthin tinkimättömyydestä kertoo kutakin tuotantoa varten sävelletty musiikki, joka kuullaan livebändin soittamana. Talvisirkus on yksi suurimmista sirkustaiteilijoiden työllistäjistä Suomessa. Hurjaruuth on palkittu kansainvälisellä lasten- ja nuortenteatteripalkinnolla, ja kotimaassa teatteri sai lastenkulttuurin valtionpalkinnon vuonna 2009.
Tonttukoulusta sirkustaitoja
Uusi sirkus on laji joka muuntuu ja kehittyy lähes rajattomasti. Mitä yllättävimmät asiat voivat sopia sen elementeiksi, vaikkapa pienoishelikopterien käyttö visuaalisuuden tehostuksena. Ranskassa toimii jopa sirkuslaboratorio erilaisia kokeiluja varten.
Sirkusharrastus on Suomessa kasvussa, ja Hurjaruuthillakin on oma Tonttukoulu, jossa perehdytään akrobatiaan, tasapainoiluun, jongleeraukseen ja teatteri-ilmaisuun.
– Sirkuksessa vetoaa pieni vaaran tunne. Hurjaruuthin suosion salaisuus on teknisen taituruuden yhdistäminen huumoriin ja taide-elämykseen, kiteyttää Arja Pettersson.
Talvisirkus uni Helsingin Kaapelitehtaan Pannuhallissa 6. 1. 2015 asti.