– Varmaan tulee mieleen ensimmäisenä joitakin mielikuvia siitä mustavalkoisesta Edvin Laineen elokuvaversiosta, Korson seurakuntapastori Mari Liimatainen, 30, sanoo Väinö Linnan teoksesta Tuntematon sotilas.
Liimatainen on vapaaehtoisena armeijan käynyt nainen, joka palveli Suomen Isaf-joukoissa Afganistanissa sotilaspappina vuonna 2012.
– Tunnistan myös teoksen ikonimaisen aseman, monessakin mielessä.
Naisena ja sotilaana en osaa teokseen samaistua.
Linnan Tuntematon sotilas täytti tällä viikolla 60 vuotta. Se on kaikkien aikojen luetuin kirja Suomessa. Siitä on otettu 60 painosta ja tehty käännöksiä 24 eri kielelle.
Kirjan rivimiehistä Liimataisen mieleen ensimmäisenä nousee rohkean sotilaan esikuva Rokka. Ammattinsa vuoksi mielenkiintoinen on myös kirjan pappiskuva, joka on vähän ristiriitainen. Pappi ei aluksi oikein onnistu ja on itsekin peloissaan. Papin rooli kuitenkin vahvistuu kovissa paikoissa.
Liimatainen sanoo, että Tuntemattoman sotilaan ääriolosuhteissa korostuu niin sanottu rintamauskonnollisuus. Hänen mukaansa samaa oli nähtävissä myös Afganistanissa.
– Vaikka ei olisi uskonnollinen tai aktiivinen kirkossakävijä, niin uskonto tulee yhtäkkiä merkitykselliseksi, kun oma tai kaverin elämä on vaarassa.
– Kun Afganistanissa pidin joka viikko jumalanpalveluksen, niin siellä kävi varmasti sellaisia ihmisiä, jotka eivät Suomessa koskaan käy kirkossa. Ja varmasti minun puoleeni kääntyi siellä sellaisia ihmisiä, joilla ei normaalisti ole mitään asiaa papille.
Jää hieman ulkokohtaiseksi
Vaikka Liimatainen arvostaa Tuntematonta sotilasta teoksena ja realistisena ihmis- ja sota-kuvauksena, hän sanoo sen jäävän hänelle naisena hieman ulkokohtaiseksi.
– Kyllähän siinä on monia sellaisia suomalaisen sotilaan, suomalaisen miehen tai suomalaisen sankarin esikuvia. Mutta en tiedä, onko ne esikuvat olleet jo ennen sitä kirjaa vai onko se asettanut sellaisia käyttäytymismalleja, minkälaisen suomalaisen sotilaan tai miehen täytyy olla.
– Naisena ja sotilaana minä en taas hirveästi osaa teokseen samaistua, koska ne on niin miehisiä ne sotilaskuvat siinä.
Jospa ne hahmot kuvaavat miesten sijaan ihmisiä?
– Kyllä varmaan voi noinkin ajatella. Mutta ensimmäinen mielikuva tulee voimakkaasti miehistä.
Liimatainen sanoo, että Tuntemattoman sotilaan mielikuviin on vaikea asettaa naisia muuten kuin kanttiinityttöinä tai lottina.
Hän muistaa, että Tuntematonta sotilasta on kritisoitu sen lottakuvan vuoksi. Sillä viitataan kuvauksiin lottien seksuaalimoraalista.
Toisaalta Liimatainen sanoo, että niine kuvauksineenkin teos on varmaan realistinen.
– Tuntuu siltä, että sota voisi olla sellaista. Myös kaikkine iloineen ja pitkästymisineen ja monenlaisine henkilöhahmoineen. Toisaalta sitten sen kauhun ja kurjuuden osalta myös.
Yhteishengen ylistys
Merkittävänä Liimatainen pitää yhteisöllisyyden, sotilaiden yhteishengen arkista ylistystä.
– Sellainen mielikuva on jäänyt siitä kirjasta – jonka huomasin Afganistanissakin – että toveruus ja kaverista huolehtiminen, mikä on hieno piirre ihmisessä, tulee näkyviin, kun oma henki on vaarassa. Yhtäkkiä ei ollakaan huolissaan siitä, miten minulle käy vaan mitä sille taisteluparille tapahtuu.
Siinä nähdään tavallaan ihmisen mitta, että emme ole täällä pelkästään itseämme varten.
– Voisi kuvitella, että kun ollaan hengenvaarallisessa paikassa, niin yhtäkkiä itsekkyys nousisikin pinnalle. Mutta siinä kirjassa – ja olen nähnyt sen myös todellisuudessa – kun henki on vaarassa, niin se onkin yhtäkkiä se kaverin henki tärkeämpi kuin oma.
Liimatainen ei pidä Tuntematonta sotilasta sotaa ihannoivana.
– Pikemminkin ehkä toisinpäin. Mutta voihan sen tietysti joku kokea niinkin, että se ihannoi sotaa.
– Mutta se vaara on, että se luo liian voimakkaita mielikuvia siitä, minkälaista sota olisi nykypäivänä.
Lisää naisten kokemuksia Tuntemattomasta sotilaasta perjantaina 5. joulukuuta ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä. Osta näköislehti Lehtiluukusta.