Kuorolaulu ja teatteriharrastus ovat olleet työväenliikkeen kulttuurisina tukipilareina koko työväenliikkeen historian ajan. On tutkittu juttu, että kuorolaulu pidentää ikää ja pitää mielen virkeänä. Se luo yhteisyyttä, toverihenkeä, pitää yllä oppimisvireyttä, virkistää muistia ja tasapainottaa tunne-elämää.
Tämä todistettiin jälleen kerran lauantaina, kun Nokian Kerholassa kokoontui kuusi Eläkeläiset ry:n kuoroa neljättä kertaa järjestetyssä yhteislaulajaisissa. Mukana olivat Nokian kuoro, Iltatähdet Jyväskylästä, Tikkakosken Naislaulajat, Lilat -ryhmä Helsingistä, Taipumattomat Tampereelta sekä Työläislaulajat Helsingistä.
Aloite eläkeläiskuorojen säännöllisestä kokoontumisesta kahden vuoden välein lähti muusikko, säveltäjä ja kuoronjohtaja Reino ”Reiska” Bäckströmiltä.
– Kuten kuvaan kuuluu, supsutus ja toisten kuorojen arvostelu suhteessa oman kuoron paremmuuteen on yleistä. Päätimme järjestää näitä yhteisiä laulajaisia, jotta kuulopuheisiin, mutta ei kuorojen kuulemiseen perustuva arvostelu jäisi pois. Tapaamisissa voimme vaihtaa kuulumisia ja arvioida, miten erilaisia mahdollisuuksia kuorotyön tekemiseen on eri paikkakunnilla.
Työväenlauluja saisi olla enemmän
Nokian kuoron johtaja Antti Vainikaisen mielestä yksi tärkein anti kuorojen yhteislaulajaisilla on se, että jokainen kuorolainen kuulee, miten eri tavalla voi minkin laulun esittää ja sovittaa.
– Ainakin minulle se on tämän kulttuurivaihdon hienoin anti.
Jyväskyläläisen Iltatähdet -kuoron ja Tikkakosken Naislaulajien johtajana toimiva Olga Kallio toivoo eläkeläiskuorojen ohjelmistoon enemmän perinteisiä työväenlauluja.
– En johda mielelläni venäläisiä romansseja ja muita venäläisiä lauluja, koska suomalaiset eivät osaa oikein tulkita niitä slaavilaisittain. Olen toki joutunut antamaan hieman periksikin asiassa, Olga naurahtaa.
Kuoronjohtajat olivat yksimielisiä siitä, ettei kuorojen ohjelmistossa ole mitään erityisiä suosikkilauluja, jotta voisi nimetä esimerkiksi viiden suosikkilaulun listan.
– Jokainen kuoro pyrkii uudistamaan ohjelmistoaan säännöllisesti. Edelleen kuoroille sävelletään paljon uutta ohjelmistoa, Bäckström muistuttaa.
En päivääkään vaihtaisi pois
Laulajaiset avasi tapahtuman isäntänä toiminut Nokian kuoro esittämällä laulun Ei onnea vangiksi saa. Bäckströmin säveltämän laulun taustalla on Reiskan tulinen ensirakkaus. Hänen Raili-äitinsä teki kyseisen laulun sanat. Irwinin Viuhahdus nokialaisten loppunumerona sai yleisön taputtamaan kuorolaisten laulun tahtiin.
Juontajana toiminut Antti Vainikainen kysyi helsinkiläiseltä Lilat -lauluryhmän vetäjältä Sauli Maliselta musiikkimaailmaa sivuavan kysymyksen: Mikä ero on Koffilla ja Lapin Kullalla?
– Ainakin se, että Koff ei soittele perään.
Tamperelaisen Taipumattomat -kuoron esitettyä kuorojen keskuudessa suosituksi tulleen laulun En päivääkään vaihtaisi pois, Vainikainen totesi, että onhan se tietenkin niin, ettei kukaan varmaan haluaisi vaihtaa elämästään päivääkään pois:
– Mutta kyllä sitä voisi huoletta ainakin muutaman päivän unohtaa.
Huuliharmonikka
Vaikka kuorojen ohjelmisto oli hyvin monipuolinen, yhtenä voimakkaana teemana nousi esiin ihmisyyden ja itsekkyyden ikuinen probleemi. Ihmisyyden laulu voi toivoa antaa:
”Kun maailmaa sota myllertää,
mä nousen puolustamaan elämää.
Usko tulevaisuuteen kotimaan,
se rauhaa säilyttää”
Kun Tikkakosken Naislaulajat kajauttivat Sinun kanssasi tähtisilmä, kuultiinko kutsun sanoma:
”Sinun kanssasi tähtisilmä,
meren kuutamon omistan.
Sinun kanssasi tähtisilmä,
lähden kohti kaukaista tähteä.”
Suorastaan luonnonlakeja vastaan noustaan, kun rakkauden huumassa luvataan, että noudan sinulle tarvittaessa kuun ja vaikka tähdetkin. Huuliharpulla säestetyn Oi Susanna -laulun aluksi todettiin, että naisen soittaessa huuliharppua, on kohteliaampaa puhua huuliharpun sijaan huuliharmonikasta.
Kuorojen yhteisesityksenä kuultiin Pentti Peitsamon Koko kylän valssi Olga Kallion johtamana.
Kuorojen laulajaiset keräsi Nokian Kerholaan lähes 300 kuorolaulun ystävää. Kahden vuoden kuluttua järjestettävien laulajaisten paikkakunta ei vielä ole tiedossa.