Ruotsalaisfilmi Syödä, nukkua, kuolla (Ätä sova dö, 2012) on kiinnostava, ajan hermolla sykkivä nykydraama. Se palkittiin kaikkiaan neljällä Guldbaggella, ”Ruotsin Jussilla”: vuoden paras elokuva, käsikirjoitus, ohjaus ja naispääosa.
Leffa vertautuu kiinnostavasti samaan aikaan meillä teatteriensi-iltansa saaneeseen Laulu koti-ikävästä -dokumenttiin. Eli kun suomalaiset lähtivät aikoinaan Ruotsiin kohentamaan elintasoaan siinä usein myös onnistuen, niin tänään työttömyys on uudemman maahanmuuttajapolven arkea.
Ruotsalaisfilmi kuvaa Montenegrosta kotoisin olevan parikymppisen Rasan ja hänen isänsä edesottamuksia pienellä eteläruotsalaisella paikkakunnalla. Se, mitä tapahtuu elokuvan vihannestenpakkaustehtaalla, kuvastaa hyvin aikamme markkinarealiteetteja: säästöjen nimissä moni saa lähteä.
Syödä, nukkua, kuolla ei latistu yksitotiseksi sosiaalidraamaksi, kiitos käsikirjoittaja-ohjaaja Gabriela Pichlerin ihokarvatuntumaa tapailevan intensiivisen otteen sekä pääosan Nermina Lukačin vahvaa läsnäoloa huokuvan, lapsenomaisen rehevästi ryöpsähtelevän roolityön.
Karhean hellässä elokuvassa on voimissaan myös käsivarakuvaus.
Syödä, nukkua, kuolla. Yle Fem sunnuntaina klo 21.00