Ei ydinaseille! – suomalaisen aktivismin historia (Into 2014) on kunnianosoitus suomalaiselle rauhankeskustelulle. Se julkistetaan keskiviikkona Hiroshiman ydinpommituhon (6.8.1945) vuosipäivänä.
Yhdysvaltain Japanin Hiroshimaan pudottama uraani-235-isotooppia sisältänyt atomipommi surmasi välittömästi 70 000–100 000 ihmistä. Myöhemmin ihmisiä kuoli vielä suuret määrät ydinlaskeumasta aiheutuneen syövän uhreina.
Kolme päivää myöhemmin (9.8.1945) Yhdysvallat pudotti vielä Japanin Nagasakiin plutoniumia sisältäneen fissiopommin, joka surmasi heti 74 000 ihmistä.
Ydinaseiden leviäminen on suuri turvallisuusriski
Kirjassa muistutetaan, että ydinaseet ovat edelleen välittömässä käyttövalmiudessa ympärillämme. Uhka niiden käytöstä joko vahingossa tai tarkoituksella ei ole poistunut. Ydinteknologian leviäminen uusille toimijoille on edelleen aikamme suurimpia turvallisuusriskejä.
Ilman rauhanjärjestöjen kampanjointia suomalaisten tiedon taso olisi näistä kysymyksistä paljon vähäisempi. Siksi on merkittävää, että tästä aktivismista julkaistaan historiikki.
Kirjan on toimittanut aseidenriisunnan asiantuntija, tutkija Elli Kytömäki. SaferGlobe Finland -tutkimusverkoston asiantuntijoihin kuuluva Kytömäki on erikoistunut kansainvälisen asekaupan tutkimukseen. Hän on työskennellyt YK:n tutkimuskeskus UNIDIRissa ja Etyjissä. Tällä hetkellä Kytömäki on vierailevana tutkijana Lontoossa Chatham House -instituutissa.
”Laskeuman pyyhkiminen kuusenhavuilla”
Esipuheen kirjoittanut professori Raimo Väyrynen – joka on itse rauhanliikkeen ja rauhantutkimuksen aktiivi – kertoo sekä 1960-luvun ydinaseiden vastaisen liikkeen käynnistymisestä Suomessa että liikkeen nykypäivän tavoitteista.
Väyrynen kirjoittaa, että suhtautuminen ydinaseisiin 1960-luvulla oli ristiriitaista:
”Yhtäältä myönnettiin, että niiden käyttö, joka oli todellinen uhka (—) oli Suomen puolustuskyvyn ulottumattomissa. Toisaalta haluttiin uskoa, että väestönsuojelu, pulpettien alle piiloutuminen ja radioaktiivisen laskeuman pyyhkiminen kuusenhavuilla auttavat (—) kunnes pahin on ohi.”
Väyrynen toteaa, että nykyään joukkotuhoaseiden luopumiskeinoissa rauhanliikkeen ja Suomen virallisen politiikan tavoitteet yhdistyvät.
Uusintana ensimmäinen ydinaseiden vastainen pamfletti
Into-pokkari sisältää myös uusintapainoksena ruotsinkielisen ydinaseiden vastaisen kansalaisliikkeen varhaisena lähtölaukauksena toimineen pamfletin Front mot kärnvapen (1963). Sen kirjoittajina olivat muiden muassa Pär Stenbäck ja Lars D. Eriksson.