Sunnuntaina päättyneiden Sodankylän elokuvajuhlien merkittävin ennakkoensi-iltaelokuva oli festivaalin taiteellisen johtajan Peter von Baghin uunituore dokumentti Sosialismi. Elokuvan merkitys on kansainvälinen.
Elokuvajuhlien ohjelmapäällikkö Timo Malmi esitteli Sosialismin ylisanoin – tältä tuntui ennen elokuvaa. Malmi sanoi sitä von Baghin uran kruunuksi – ja työksi, josta hänet maailmalla muistetaan.
Lievä huvittuneisuus muuttui elokuvan myötä vakavaksi tyytyväisyydeksi: Malmi taisi puhua totta!
Aate on moneen kertaan nolattu ja petetty.
Sosialismista kerrotaan
elokuvilla
Von Baghin Sosialismi on viiltävä elokuvallinen tarina sosialismista. Se kertoo sosialismin toiveikkaasta noususta – ja reaalisosialismin tuhosta.
Elokuvallaan von Bagh uskaltaa kertoa vapautuneesti mutta ilman paatosta sosialismin ihanteista, niistä asioista, joista aate lähti liikkeelle. Viiltävää ironiaa henkii elokuvan salailematon kertomus siitä, miten tuo kaunis aate on moneen kertaan petetty ja nolattu.
Von Baghin elokuvan hienous ei ole siinä, mitä hän kertoo vaan siinä, miten hän sen kertoo.
Sosialismi toteutetaan nasevilla sosialismin historiaa koskevilla sitaateilla ja von Baghin omilla kiteyttävillä sanoilla – mutta ennen kaikkea historiallisista elokuvista koostuvalla kuvituksella.
Koko elokuvan idea on, että sosialismin tarina kerrotaan välillisesti, mutta tehokkaasti elokuvilla, jotka ovat käsitelleet sosialismia tai sen syitä. Niissä on esillä sosialismin humaanit ajatukset ja myös enemmän tai vähemmän onnistuneet toteutusyritykset.
Työllään von Bagh osoittaa, että vanha elokuva on kyennyt elämään ajassa ja sen historiallisesti tärkeissä teemoissa.
”Uskotko sosialismiin
– kyllä uskon”
Sosialismi alkaa komeasti filmiklipillä Lumière-veljesten elokuvasta Työläiset lähtevät Lumièren tehtaasta (1895). Se avaa sosialismin puolesta taistelemaan lähtemisen syyn ja tarpeen.
Kaikkiaan varsinkin leikkauksen osalta hyvässä rytmissä sykkivässä maailmanluokan elokuvasitatoinnissa vilahtelee merkittäviä eurooppalaisia ja amerikkalaisia elokuvia. Huomattava osa niistä on Neuvostoliiton fiktiivistä ja dokumentaarista elokuvaa.
Väheksymättä muita elokuvia – ja ehkä eniten lainattua Sergei Eisensteinin Panssarilaiva Potemkinia (1925) – lukuisat Charlie Chaplin -viittaukset ihastuttavat. Usein pelkästään hauskuuttajana pidetty Chaplin nimittäin ilmaisi aina selvästi, kenen puolella hän on.
Se, mistä Neuvostoliiton reaalisosialismiin uskoneet eivät pidä, on von Baghin hauskankipeä ironia sosialismin idean pettämisistä. Hän poimii kriittisiksi sanoikseen lohduttoman sitaatin ”ilman sosialisteja olisi sosialismi jo toteutunut”.
Kaikkiaan von Bagh kiteyttää elokuvan viestin siihen, että ilman unelmaa paremmasta inhimillisestä elämästä, sosialismista, maailmamme olisi toinen – siis nykyistäkin epäinhimillisempi
Oman kantansa sosialismin unelmaan von Bagh lataa Sodankylässä näytöksen lopuksi vastauksessaan yleisökysymykseen, uskotko sosialismiin. ”Kyllä uskon”, hän vastaa.