Aikalaishaastatteluista ja Jussi Raittisen tarinoista koostuva värikäs teos Vanha rokkistara – Jussi Raittinen ja The Boys -yhtyeen tarina 1977–2014 on jatko-osa Raittisen, 70, muistelmien ensimmäiselle osalle Muistan vielä vuonna -56. Se on rehellisyydessään paljastava rokkistaran elämäkerta sekä päiväkirjantarkka kertomus The Boys -yhtyeen puolivuosisataisen uran jälkipuoliskosta.
Raittinen on pitkällä urallaan jättänyt merkittävän jäljen kevyen musiikin historiaan.
Samalla kirja on – minkä jo 11-sivuinen henkilöhakemisto todistaa – kattava, vaikkakin takuuvarmasti subjektiivinen kuvaus suomalaisen rockmaailman vaiheista vuosikymmeninä vuosituhannen vaihteen ympärillä. Vanha rokkistara elää siinä monen asian keskiössä. On soittoareenanaan päiväkoti tai yökerho – Raittinen on aina kuin kotonaan.
Aktiivinen ay-asioissa
Jussi Raittisesta tuli ay-aktiivi heti, kun hän jätti kauppaopiston kesken vuonna 1969 ja ryhtyi ammattimuusikoksi. Ensimmäiset luottamustehtävänsä Raittisella oli pitkään jatkuneella ay-urallaan Pop-muusikot ry:ssä.
Raittinen kertoo neuvotelleensa ay-asioista valtiovallan kanssa kymmenissä palavereissa ja kokouksissa. Tärkeimmiksi asioiksi hän listaa taiteilijoiden eläke- ja sosiaaliturvaan liittyvät järjestelyt, verotuskäytäntöjen yhtenäistämisen ja ulkomaalaisiin muusikoihin liittyvät toimenpiteet.
Taiteilijoiden ja freelancereiden eläkkeistä säätävän TaEL-lain aikaansaamiseen osallistuminen Muusikkojen liiton edustajana on Raittisen omasta mielestä ollut hänen merkittävin saavutuksensa ay-aktiivin uralla. Uusi eläkelaki TaEL eläkekassoineen astui voimaan vuoden 1986 alussa. Koko vääntö siitä oli kestänyt Raittisen mukaan 20 vuotta.
Jussi Raittisen värikkäästä elämästä kerrotaan enemmän perjantaina 4. huhtikuuta ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä. Lehden näköisversio löytyy myös Lehtiluukusta.