Kirjailija Olavi Paavolainen kartoitti 1930-luvulla laajasti levottoman ajan henkistä ilmapiiriä Euroopassa. Hänen kirjansa saavuttivat laajan lukijakunnan ja ne kiinnostavat monia edelleen.
– Paavolaisen kulttuurikriittisissä, matkoihin perustuvissa kirjoissa läsnäolon tuntu on niin voimakas, että se puhuttelee ja kiehtoo, vaikkei Paavolaisen kanssa olisikaan samaa mieltä kaikista asioista, sanoo tutkija Ville Laamanen, jonka väitöskirja Suuri levottomuus – Olavi Paavolaisen kulttuurinen katse ja matkat 1936–1939 (K&H-kustannus) tarkastettiin Turun yliopistossa helmikuun alussa.
Paavolaista kiinnostivat 1930-luvulla niin fasismi kuin kommunismikin, jotka hänen mukaansa haastoivat kriisissä ollutta liberaalidemokraattista yhteiskuntaa sekä kristinuskoa. Paavolainen ei itse valinnut puolta, vaan oli etsijä ja havainnoija.
– Se oli aikaa, jolloin etsittiin uutta ideologista ja kulttuurista suuntaa. Paavolainen onnistui kirjoittamaan siitä omaperäisesti ja tyylillisesti hyvin, Laamanen sanoo.
Wuolijoelta suositus
Vuonna 1936 Paavolainen vietti yli kuukauden kansallissosialistisessa Saksassa maan hallinnon alaisuudessa toimineen Nordische Gesellschaft -seuran järjestämällä matkalla, jossa hän todisti muun muassa Nürnbergin puoluepäiviä ja kuunteli Hitlerin puheita. Matkalta syntyi tunnetuksi tullut kirja Kolmannen valtakunnan vieraana (1936).
Vähemmän tunnettua on, että Paavolainen teki samantyyppisen matkan myös Neuvostoliittoon. Paavolainen olisi halunnut lähteä sinne jo pian Saksan-matkansa jälkeen, mutta ei saanut viisumia. Hän suuntasi siksi ensin Etelä-Amerikkaan, josta hän myös sai aineksia pohdintoihinsa Euroopan ja maailman henkisestä tilasta. Matkalta syntyneessä teoksessa Lähtö ja loitsu. Kirja suuresta levottomuudesta (1937) hän esimerkiksi kritisoi eurooppalaista kolonialismia.
Neuvostoliiton-matkakin toteutui lopulta, muun muassa Hella Wuolijoen Moskovaan antaman suosituksen ansiosta, kesällä 1939.
Sota esti kirjan
Matka oli harvinainen tapaus: Neuvostoliiton viranomaisten suhtautuminen vierailutoimintaan oli kiristynyt aiemmasta, eikä Neuvostoliitto-aiheista kirjaa suunnitellut Paavolainen ollut kommunisti. Toisaalta tämä oli hänelle myös ansio.
– Paavolaiselta odotettiin objektiivista ja kiihkotonta kirjaa, jossa olisi ehkä kritiikkiä, mutta myös kiitosta. Sellaista olisi ollut parempi esitellä ulkomaalaisille kuin peruskommunistista liturgiaa, Laamanen toteaa.
Kirjaa ei kuitenkaan syntynyt – väliin tuli toinen maailmansota. Paavolainen toimi asepalveluksessa propagandatehtävissä sekä talvi- että jatkosodassa. Hän käsitteli matkaa kuitenkin sotien jälkeen joissakin kirjoituksissaan ja puheissaan. Nyt Ville Laamasen väitöskirja tuo ensi kertaa julkisuuteen Venäjän valtionarkistosta löytyneet muistiinpanot, joita Paavolaisen isännät olivat matkasta tehneet.
Laajempi juttu Olavi Paavolaisen Neuvostoliitto-kokemuksista on luettavissa perjantaina 14.3. ilmestyneestä Kansan Uutisten Viikkolehdestä, jonka näköislehden voi ostaa Lehtiluukusta.