Luontosuhteemme on Risto Maulan mukaan hyvin erilainen kuin keskieurooppalaisten.
– Kalevalasta puuttuu täydellisyysihanne ja käskyt uskoa jokin asia todeksi. Tietäjän sana ei ole uskon asia. Pääasia, että se toimii käytännössä. Synnillä ei ollut mitään tekemistä metsästyksen ja kalastuksen kannalta, mutta Ahdilla ja Tapiolla oli. Oli tunnettava järvi ja metsä. Jos ihminen kuvitteli hallitsevansa tilanteen täydellisesti, tämä ylimielisyys oli typeryyksistä suurin.
Maulan mukaan Kalevalassa luonto elollistetaan ja sen kanssa neuvotellaan kaiken aikaa.
Kalevalainen viisaus on tietotaitoa elää hyvää elämää.
– Kalevalainen ihminen pyrki tulemaan mahdollisimman hyvin toimeen, mutta ei hallitsemaan luontoa. Tässä se poikkeaa jyrkästi kristillisestä hyvän ja pahan kahtiajaosta. Ilmoitususkonnoissa esiintyvää pahan henkilöitymää paholaista ei tunneta.
Ihmisten keskinäinen riippuvuus korostuu, koska ihminen ei pärjää ilman toisia ihmisiä. Kullervon ajautuminen täydellisesti ihmisyhteisön ulkopuolelle johtaa hänet ehdottomaan tuhoon.
– Kullervoon verrattuna omat lapsensa surmaava Medeia ja isänsä surmaaja ja äitinsä naiva Oidipus ovat kesyjä. Kullervo lausuu pahuuden syntysanat, joissa ei ole mitään sovituksen mahdollisuutta kysyessään miekaltaan: syötkö verta syyllisien ja miekka vastaa, että syönpä verta syyttömänkin. Lopulta Kullervo syöksyy miekkaansa. Runoelma lienee synkimpiä, mitä kansanperinteet tuntevat.
Täydellinen sankari puuttuu
Kalevalainen viisaus on Maulan mukaan tietotaitoa elää hyvää elämää. Viisauden henkilöitymä on Väinämöinen, joka on ikivanha ja osallistunut jo maailman rakentamiseen.
– Mutta nuoren naisen edessä hän muuttuu typeräksi. Pohjan neito antaa hänelle typeriä tehtäviä pyytäessään Väinämöistä vääntämään linnunmunan solmuun tai yllyttäessään tekemään vene värttinästä. Sotapäällikkönä Väinämöinen ei ole kummoinen, vaan hän vaikean tilanteen tullen alkaa parkua kuin pieni lapsi. Se ei kuulosta oikein suomalaisen miehen käytökseltä.
– Väinämöinen myös suuttuu lapselliselle, rehentelevälle ja valehtelevalle Joukahaiselle ja laulaa Joukahaisen suohon. Kiivautta ja kostonhimoisuutta ei Kalevalassa pidetä sinänsä pahana ominaisuutena, mutta jos kosto ja viha alkavat määrätä ihmisen elämää, se johtaa tuhoon.
Kalevalassa ei ole täydellisen hyvää sankaria. Puolukasta raskaaksi tulevaa Marjatta-neitsyttä pidetään viattomana, mutta hänet kuvataan hemmotelluksi tyttäreksi, koreaksi kuopukseksi ja hienohelmaksi, joka ei pärjää paimenessa koska pelkää matoja ja sisiliskoja.
– Hän syö puolukan ja siitä paksuksi joutuupi. Se viittaa sanontaan, että kun lehtolapsi syntyy, on käyty marjassa. Väinämöinen ei hyväksy Marjatan poikaa yhteisön jäseneksi, mutta kun poika ristitään, hänestä tulee Karjalan kuningas ja Väinämöinen joutuu väistymään ja katoaa ikiajoiksi. Tosin hän vielä laulaa, että annapas ajan kulua, päivän mennä, toisen tulla, taas minua tarvitahan uuen sammon saattajaksi, uuen soiton suorijaksi. Tässä kuvataan aikakauden muutos.
Asioiden luonne tunnettava
Maulan mielestä loitsuihin liittyvä tietokäsitys on sen tapaista viisautta, mitä meiltä nykyaikana puuttuu, tai sitä ei osata enää etsiä. Kun Joukahainen esittelee Väinämöiselle tietojaan rakentamisesta ja maantiedosta, Väinämöinen toteaa lakonisesti:
Lapsen tieto, naisen muisti, / ei ole partasuun urohon.
Tämä Joukahaisen nippelitieto on Maulan mukaan arkipäivän käytännön tietoa, mutta Väinämöinen omaa suurta tietoa maailman syntyhistoriasta. Kun Väinämöinen lyö kirveellä polveensa värttinästä venettä veistäessään, hän oppii raudan olemuksen.
– Rauta on ihmisen palvelija, mutta myös vaarallinen sota-aseena. Kun tuntee raudan olemuksen, osaa varoa, eikä sitä tarvitse pelätä. Silloin nähdään raudan luonne suhteessa ihmiseen, miten sen kanssa on käyttäydyttävä, millainen sen luonto on. Kalevalassa raudan syntyperä luetellaan tarkasti.
– Jos ei tunne asioiden ja esineiden luonnetta, niiden kanssa on vaarallista olla tekemisissä. Jos Einstein olisi tavannut Väinämöisen, olisi Väinämöinen saattanut todeta: ”Sinä kyllä tiedät suhteellisuusteorian, mutta kerropa minulle atomipommin ja ydinvoiman syntysanat ja millainen niiden luonto on? Ne eivät ole koskaan täydellisesti ihmisen hallittavissa.
Tietäjän tieto todennettavissa
Maula huomauttaa, että tietäjä voi ryhtyä kalaksi, asettua lohen asemaan ymmärtääkseen lohen nousun ikään kuin sisältä päin. Jos ei mitään kaloista tiedä, paha on ryhtyä kalaksi.
– Oliko valelääkäri ryhtynyt lääkäriksi vai näyttelikö hän lääkäriä? On eri asia toimia lääkärinä ja valehdella olevansa lääkäri. Lääkärinä toimiminen merkitsee vastuun ottamista hallitsemiensa tietojen ja taitojen avulla. Toisin sanoen on ikään kuin loihdittava itsensä lääkäriksi osoittamalla olevansa lääkäri. Kun taloa ruvetaan rakentamaan, ryhdytään kirvesmieheksi ja otetaan vastuu talosta. Valelääkäri tai valekirvesmies tai valetietäjä ei tähän kykene.
Maulan mukaan kalevalainen tietäjä eroaa profeetasta siinä, ettei tietäjä kehota heimoaan kääntymään pois esimerkiksi synnin tieltä, kuten Israelin profeetat.