Kinofabrika Lenfilm perustettiin pian vallankumouksen jälkimainingeissa, keväällä 1918. Aikaisemmin samalla paikalla sijaitsi teatteri Akvarium, missä jo 1896 esitettiin ensimmäiset elokuvat Venäjällä. Sen ympärille kasvoi pian ainutlaatuinen elokuvakylä monine paviljonkeineen. Valtavissa studiotiloissa on tehty elokuvahistoriaa pian sata vuotta.
Tuhoaako ryöstökapitalismi laatuelokuvan ja sen pyhätön?
Kun astuu Lenfilmin ylvään pylväikön välistä sisätiloihin, siirtyy hetkessä historiaan. Samalla huomaa, että Lenfilmin kaikki rakennukset kaipaavat pikaista korjausta. Elokuvanteon tekniseltä kannalta ne on suunniteltu II maailmansotaa edeltäneisiin tarpeisiin.
Lenfilmin historia kattaa noin 1 500 pitkää elokuvaa, joista yli tuhat on tehty huippukautena eli Stalinin kuoleman (1953) ja Neuvostoliiton hajoamisen (1991) välisenä aikana.
Historian havina tuntuu atmosfäärissä – ihmisissä, arkkitehtuurissa, studion halleissa, lavasteissa ja pukuvarastojen tuoksuissa. Myös elokuvaveteraanien tarinoissa.
Elokuvia tehdään Venäjällä nykyisin harvakseltaan. Kun vierailin toista vuotta sitten Lenfilmin tiloissa, siellä oli valmisteilla vain pari pitkää näytelmäelokuvaa sekä Sherlock Holmes -aiheinen televisiosarja.
Elokuvatuotanto on pirstaloitunut projektiluontoiseksi ja tiloja, kalustoa ja henkilökuntaa palkataan usein vain hetkellisesti.
Elokuvahullut eivät luovuta
– Kun tulin Lenfilmille töihin, täällä oli upea vanhan ajan stolovaja-ruokala, jossa kaikki kokoontuivat. Ruoka ja juoma oli halpaa. Siellä syntyivät monet ideat ja yhteistyöprojektit. Nyt ruokalan paikalla on moderni kallis kahvila, jossa vanhempi väki ei enää viihdy. No, ei siellä ole varaakaan istua, muistelee lavastaja Viktor Rumjantsev.
Rumjantsev on aloittanut työuransa muualla, mutta palvellut Lenfilmin ohjaajia jo reilut 20 vuotta. Hän ei lähtisi kulumallakaan nykyisistä tiloista ja on sitä mieltä, että studion paviljongit ja muut rakennukset voidaan aivan hyvin kunnostaa, remontoida ja nykyaikaistaa pikku hiljaa. Kysymys on rahasta – ja arvoista.
– Täällä on koko Venäjän elokuvahistoria näytillä. Sen huomaa yhä, vaikka itse tulin mukaan jo keski-ikäisenä.
Vuosikymmen sitten Viktor Rumjantsev työskenteli maailmankuulun Aleksandr Sokurovin kanssa.
– Olin mukana muistakseni kolmessa Sokurovin historiallisista merkkihenkilöistä kertovassa filmissä. Kaikista kohuttiin paljon. Sairas ja raihnainen Lenin elokuvassa Härkä oli epätavallinen tulkinta myyttisestä bolševikkijohtajasta. Sitten oli se mielipuolinen Hitler-kuvaus diktaattorin bunkkerista – Moolok. Myös Japanin keisaria, Hirohitoa käsittelevää elokuvaa Aurinko olin lavastamassa. Lavastuksen kannalta kaikki olivat haastavia töitä ja erilaisiin kulttuureihin, historiallisiin ajanjaksoihin sidottuja. Kyllä siinä oli esimerkiksi kalustuksessa miettimistä.
Myös Aleksei German oli Rumjantseville tuttu yhteistyökumppani tämän paristakin elokuvasta.
Germania hän kehuu hyvin pikkutarkaksi kaikkien detaljien suhteen. Sen sijaan Sokurov ”…salli lavastajalle suuremman vapauden ja myös suostui kompromisseihin, jos vaikka kuvaaja, lavastaja ja ohjaaja olivat jostakin hieman eri mieltä”.
Laajemmin Lenfilmin historiasta ja nykypäivästä kerrotaan 11.10. ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä, jonka voi ostaa verkosta