Yhdysvaltalainen taloustieteen emeritusprofessori Robin Hahnel käsittelee vast’ ikään suomeksi ilmestyneessä artikkelissaan talouskasvun, ympäristöongelmien ja kapitalismin välisiä suhteita. Hahnelin mukaan ympäristön kannalta tuhoisaa ei ole talouden kasvu sinänsä, vaan luonnonvarojen ainevirtojen kasvu.
Tällä hetkellä kuitenkin useiden luonnonvarojen ehtyminen alkaa häämöttää ja ihmiskunta on kuluttamassa loppuun maapallon kyvyn käsitellä jätteitä, Hahnel arvioi. Syynä tähän ”norsu posliinikaupassa” -talouteen ovat hänen mukaansa nykyisen kapitalismin vinoutuneet kannustimet, jotka tekevät ympäristön kantokykyä uhkaavan toiminnan rationaaliseksi.
Markkinoiden hinnanmuodostuksessa ulkoisvaikutukset, joihin kuuluvat muun muassa ympäristöongelmat, jäävät huomiotta. Kapitalismin rakenteet myös kannustavat yksityiseen kulutukseen resursseja säästävien julkisten hyödykkeiden sijaan. Lisäksi yksityisten omistajien kannattaa ottaa saatavissa olevat voitot irti nopeasti ja antaa tulevaisuuden vaikutuksille vähemmän painoa kuin olisi yhteiskunnallisesti perusteltua.
Markkinat muovaavat tarpeita
Valtavirran talousoppineiden mukaan markkinoilla kaikki riippuu kuluttajien tahdosta. Hahnel painottaa kuitenkin, että markkinat muovaavat kuluttajien tarpeita ja käyttäytymistä. Muutoin esimerkiksi yhdysvaltalaiset yritykset eivät käyttäisi vuosittain yli 250 miljardia dollaria mainostamiseen. Yksilöt puolestaan mukauttavat preferenssejään markkinaympäristöön. Näin vääristymät kasvavat lumipallon tavoin.
Hahnel pohtii myös, miksi ihmiset käyttävät tuottavuuden kasvun hedelmät kuluttamiseen sen sijaan, että saisivat enemmän vapaa-aikaa. Vuosina 1950–2000 Yhdysvaltain kansantalouden tuottavuus viisinkertaistui, mutta silti keskiverron amerikkalaisen vuotuinen työmäärä kasvoi.
Osittain tätä selittää epätasa-arvoisuuden kiihtyminen 1900-luvun viimeisellä neljänneksellä: suurin osa tuottavuuden kasvusta päätyi varakkaimpien hyväksi, eivätkä pienituloiset voineet siksi hellittää tahtia. Lisäksi töissä vietettävän ajan määrä ei yleensä ole työntekijöiden oma valinta.
Tärkeä selittäjä on Hahnelin mukaan kuitenkin myös kulutuksen kilpajuoksu: rikkaimpien elämäntyylistä on tullut malli, jota keskiluokka tavoittelee ja tarvitsee siksi yhä enemmän resursseja kuluttamiseen.
Euroopan kapitalismi on vihreämpi
Toisen maailmansodan jälkeen Länsi-Euroopassa suurempi osa tuottavuuden kasvusta muuntui lomiksi, perhevapaiksi ja eläkkeelle jäämisen aikaistumiseksi kuin Yhdysvalloissa. Hahnelin mukaan kapitalismi on muutenkin Euroopassa ympäristöystävällisempää verrattuna Yhdysvaltoihin, jossa esimerkiksi auto- ja öljyteollisuuden vaikutusvalta on erityisen iso.
Kiistassa vihreän kapitalismin mahdollisuudesta Hahnel asettuu yhdistävälle kannalle: Kapitalismia on nytkin monenlaista, ja ensi hätään siitä tulee tehdä ympäristöystävällisempää. Kuitenkin niin kauan kuin tuotanto ja kulutus organisoidaan kapitalististen instituutioiden varaan, ympäristölle vahingollinen kasvupakko jatkuu.
Hahnelin Talouskasvusta-artikkelin on julkaissut suomeksi osallisuustalouden asiantuntija-järjestö Parecon Finland.