Kun uusi puoluejohtaja Nikita Hruštšhov oli paljastanut diktaattori Josif Stalinin valtakauden hirmutyöt Neuvostoliitossa, niin V.I. Leninin arvo nousi entisestään. Kansa alkoi uskoa, että Stalin oli ollut paha, mutta Lenin hyvä. Sama käsitys levisi Suomeenkin ja taitaa olla vieläkin jossakin määrin voimissaan.
Osmo Jussilan tutkimuksessaan antama kuva vuonna 1924 kuolleesta bolshevikkijohtajasta on kuitenkin melkoisesti toinen kuin se, jonka taistolaiset pyrkivät luomaan 1970-luvulla laulamalla kiltistä Lenin -sedästä.
Jussila osoittaa Leninin kovaksi ja julmaksi mieheksi, joka oli viehtynyt väkivaltaan. Kirjassa tästä todistavat muun muassa Leninin omat tekstit, joissa hän kehottaa hirttämään ja ampumaan vangiksi saatuja vihollisia yhä enemmän ja enemmän.
Lenin oli Staliniakin kovempi mies, sanoo Jussila. Lenin halusi kerätä ympärilleen pankkirosvo Stalinin kaltaisia kovanaamoja, joita saattoi lähettää uhkatilanteita ratkaisemaan.
Jussila osoittaa miten Lenin haaveili barrikaditaisteluista ja pommeista. Yksi selittävä tekijä tähän saattaa olla se, että bolshevikkijohtajan suuresti ihailema vanhempi veli oli joutunut teloitetuksi 1887 tsaarin salamurhan valmistelusta.
”Suuri lokakuun vallankumous” ei mennyt lainkaan Leninin oppien mukaan, kun se oli Pietarissa lähes veretön vallanvaihto. Syynä tähän oli se, että Kerenskin hallituksella ei ollut enää maan armeijan tukea.
Utopisti Lenin
Jussilan mukaan Leninin terveys ei ollut paras mahdollinen, ei ainakaan mielenterveys. ”Hänelle kehittyi aikaa myöten myös selvä kaksisuuntainen (maanis-depressiivinen) mielialahäiriö”, Jussila kirjoittaa. Lenin kärsi unettomuudesta, päänsärystä ja sai migreenikohtauksia. Lääkärien diagnoosi oli neuroastenia eli hermoheikkous.
Lenin vanheni nopeasti. Jo 1890-luvulla hänen lempinimensä oli ”vanhus”. Hän kuoli aivohalvaukseen 53-vuotiaana.
Toisaalta Lenin oli koulussa lahjakas oppilas ja hän suoritti myös tutkinnon yliopistossa. Lenin luki paljon, mutta Jussilan arvion mukaan hänen lukeneisuutensa oli kapea-alainen.
Leninin tärkeimpiin teoksiin kuului juuri ennen Pietarin onnistunutta kaappausta kirjoitettu Valtio ja vallankumous. Jussila ottaa sen lähempään tarkasteluun, koska siinä kumousjohtaja hahmottelee myös tulevaa sosialistista yhteiskuntaa.
Jussila luonnehtii kirjaa Leninin utopistisimmaksi teokseksi ja pitää sitä osin suorastaan lapsellisena. Jussila lainaa Leniniä:
”Kapitalistinen kulttuuri on luonut suurtuotannon, tehtaat, rautatiet, postin, puhelimen ym. , ja tällä pohjalla suurin osa vanhan ´valtiovallan` tehtävistä on siinä määrin yksinkertaistunut ja on ositettavissa mitä yksinkertaisimmiksi luettelointi-, kirjaamis- ja tarkistustehtäviksi, että jokainen luku- ja kirjoitustaitoinen henkilö kykenee hoitamaan näitä tehtäviä…”
Lenin ei siis nähnyt suuriakaan ongelmia olevan tulossa vallanoton jälkeen. Muutoinkaan Leninin hahmotelmat sosialismista eivät eronneet paljonkaan varhaisempien utopistien kuvitelmista, jotka nykypäivänä herättävät lähinnä hilpeyttä.
Jussila ei unohda mainita ”valtafanaatikko” Leninin olleen aatelismies. Tätä tosiasiaa neuvostokirjallisuus ei juuri tuntenut.
Osmo Jussilan tutkimuksesta kerrottiin KU:n verkkolehdessä myös lauantaina.