”Maailman paras rakennustaide on aina jollain tavoin ollut edellä aikaansa. Ollakseen todellista rakennustaidetta sen tulee myös olla ajatonta ja kestävää – ja silti iskeä ajan hermoon”. Näin perustelee Suomen arvostelijain liiton asettama Kritiikin Kannukset-lautakunta valintaansa.
Tunnustuspalkinto taiteellisesta läpimurrosta ojennettiin rakennustyömaalla tänään Selina Anttiselle ja Vesa Oivalle, joiden arkkitehtitoimisto AOA – Anttinen Oiva Arkkitehdit Oy yllättäen sieppasi voiton Helsingin yliopiston uuden kirjaston arkkitehtuurikilpailussa.
Nuoret arkkitehdit ovat iloisesti yllättyneitä saamastaan tunnustuksesta, ja erityisesti siitä, että Kritiikin Kannukset jaettiin vihdoinkin arkkitehtuurille.
”Puheet, joillakin tahoilla, siitä etteivät suomalaiset arkkitehdit osaa, ovat tyystin tuulesta temmattuja.”
– Arkkitehtuuri taiteenalana on jäänyt liian vähälle huomiolle taidekritiikin kentällä. Rakennustaide koskettaa kaikkia ja siitä olisi hyvä keskustella ja kirjoittaa enemmän.
Palkintolautakunnan arkkitehti, kriitikkojäsen Tarja Nurmi on ollut jo pitkään suivaantunut siitä, että arkkitehtuurista on mediassa enenevässä määrin vain pinnallisia ja tähtiarkkitehtuurikulttia nuoleskelevia artikkeleita tai videoita.
– Rakennustaide ei ole mikään päiväperholaji. Talot vaativat suunnitteluvaiheessa kypsyttelyä sekä tilaajan ja suunnittelijan välisen vuoropuhelun sekä vastuulliset rakentajat.
Haastava suunnittelutyö
Kirjaston suunnittelutyö oli erittäin haastava, syvimpänä ideana ja yhtenä keskeisistä lähtökohdista oli saada rakennukseen erilaisia paikkoja, tunnelmia ja oppimisympäristöjä Oja ja Anttinen kertovat.
– Tavoitteenamme on, että kaikki käyttäjät löytäisivät kirjastosta oman paikan, joka vastaa heidän käsityksiään miellyttävästä kirjastotilasta. Toinen keskeinen lähtökohta oli poikkeuksellinen sijainti ja kaupunkiympäristö.
Lautakunnan mukaan kirjastotalossa ”arvokkuus ja terhakkuus yhdistyvät hienostuneella tavalla”.
”Talo on yliopiston kirjasto, ja sitä käyttää etupäässä kansakunnan tulevaisuutta rakentava nuori sukupolvi. Rakennus on kuitenkin tietyllä tavalla mediaa ja pikajulkisuutta kosiskelematon.”
Kauppakamari arvosteli
Kiinnostavinta nykyarkkitehtuurissa Anttisen ja Ojan mielestä on rakennustaiteen problematiikka. Kunnianhimoisilla arkkitehdeillä ei ole helppoa kaupallisten tavoitteiden saarrossa.
Helsingin seudun Kauppakamarin varatoimitusjohtaja Jorma Nyrhilän mukaan ylipiston kirjaston sijoittaminen Helsingin Kaisaniemen keskeiselle kauppapaikalle oli virhe. ”Meidän mielestämme tämä oli yksi askel väärään suuntaan. Ei ole hyvä asia, että keskusta-aluetta muutetaan entistä enemmän julkisten palveluiden alueeksi ”, Nyrhilä perustelee. Kauppakalmarilaisia huolestuttaa, että kirjasto katkaisee kuluttajien kauppareitin ydinkeskustan ja Hakaniemen välillä.
Palkittuja arkkitehtejä Porthanian perillisen suunnittelu ei pelottanut.
– Akateemisen yhteisön perinteellä ja kulttuurilla oli tietenkin suuri merkitys kirjaston suunnittelussa. Haimme rakennuksen tunnelmaan arvokkuutta ja ajattomuutta poissulkeumatta ajankohtaisuutta ja uudenlaista tulkintaa aiheesta. Ennen kaikkea suunnittelumme haki innoituksensa rakkaudesta kirjallisuuteen ja ehkä vielä enemmän kirjastoihin paikkoina. Niiden merkitys – niin yleisten kuin tiedekirjastojen – on korvaamaton.
Tilat huokuvat rauhaa
Kirjaston tilat huokuvat valoisuutta ja henkivät kommunikatiivisuuden lisäksi myös rauhaa. Rakennus avaa aivan uudenlaisen keskustelusuhteen ympäristönsä kanssa”, lautakunnan perusteluissa sanotaan.
– Kaisa edustaa laadukasta ja iloa tuovaa uutta arkkitehtuuriamme ja osoittaa, että puheet, joillakin tahoilla, siitä etteivät suomalaiset arkkitehdit osaa, ovat tyystin tuulesta temmattuja, Nurmi huomauttaa.
”Julkisuushakuisen imagoarkkitehtuurin ja pop-up- tai paviljonkikulttuurin keskellä on muistettava, että todellisen rakennustaiteen syntymiset edellytykset luo aina ensisijaisesti tilaaja, joka luottaa suunnittelijaansa ja antaa vaativallekin rakennukselle mahdollisuuden tulla omaksi itsekseen – kokonaisuudesta, arkkitehtonisesta ideasta, tilasta, valosta ja yksityiskohdista tinkimättä. Kilpailun tuloksena on usein vain kuvia, ajatuksia ja pienoismalli – matka rakennukseksi on aina pitkä”, lautakunta tiivistää.
”Kirjastona talo on valoisa, yllätyksekäs, hauskasti reikäisä ja ärhäkkä. Se tarjoaa monenlaisia kohtaamisen tiloja, mutta mahdollisuudet myös hiljaisuuteen. Eri kerroksista avautuu yllättäviä näkymiä Helsingin sydämeen; rakennus seurustelee huokoisesti koko ympäristönsä kanssa. Ylimmästä kerroksesta käsin se näyttää merellisen ja arvokkaan Engelin Helsingin kauneimmillaan. Katse ulottuu ulapalle asti”, palkintoperusteluissa ihastellaan.