Lev Trotski, alkuperäiseltä nimeltään Lev Bronstein, on vaivannut jo pitkään tohtori Christer Pursiaista, joka kuuluu eturivin suomalaisiin Venäjä-tutkijoihin.
– Trotski oli valkea läikkä ja mietin, miltä tuntuisi hänen näkökulmastaan kirjoitettu historia. Halusin kokeilla sitä.
Tuloksena on ensimmäinen Suomessa ilmestynyt elämäkerta yhdestä maailman merkittävimmästä vallankumouksellisesta. Ytimekkäästi nimetty Trotski on populääristi kirjoitettu tietojärkäle, joka perustuu pitkälti ensi käden lähteisiin.
Kun Trotski syventyi lukemaan artikkelia, Mercader iski häntä jäähakulla päähän.
Tärkeä aineistolähde on ollut Harvardin yliopistossa sijaitseva Trotski-arkisto. Pursiaisen ja muiden Trotski-tutkijoiden työtä on helpottanut se, että Trotski oli ”hamsteri”, jolla oli tapana säilyttää miltei kaikki paperinsa.
Elämä kuin jännitysromaanista
Trotski-tutkimuksesta tuli Pursiaiselle intohimo: hän matkusteli lomillaan Trotskin jalanjäljillä eri puolilla maailmaa.
– Trotski matkusti joulukuussa laivalla Norjasta Meksikoon sen jälkeen, kun hänet oli karjotettu Norjasta. Minäkin tein saman matkan joulukuussa, tosin lentokoneella.
Romaanimaisessa elämäkerrassa riittää jännitystä ja seikkailuja.
– Trotskin elämä oli huomattavan vaiherikas: million hän oli vankilassa, million karkotuksessa, milloin maanpaossa, milloin vallan ylimmällä huipulla, milloin suistettuna kaikkein alimmaksi hierarkiassa… Hän myös asui hyvin monessa paikassa ja oli todellinen kosmopoliitti, Pursiainen selostaa.
Hurja ja järkyttävä oli myös Trotskin kuolema Stalinin murhauttamana Meksikossa vuonna 1940. Vähemmän tunnettua on, että siihen liittyy yhteys Suomeen. Trotskin lähipiiriin soluttautunut Ramón Mercader oli tuonut hänelle kirjoittamansa artikkelin, joka käsitteli trotskilaisen liikkeen sisäistä kiistaa: puolustaako Suomen talvisodassa Neuvostoliittoa vai ei? Kun Trotski syventyi lukemaan artikkelia, Mercader iski häntä jäähakulla päähän.
Suomi tulee Pursiaisen elämäkerrassa muutenkin useasti esiin. Trotski oleskeli täällä pariin otteeseen pakomatkoillaan nuorena vallankumouksellisena, Syksyllä 1905 hän lähti Imatran lähellä sijaitsevasta Rauhan täysihoitolasta kiireellä Pietariin saadessaan tietää, että siellä on vallankumous täydessä vauhdissa. Sillä kertaa kumous meni vielä mönkään.
Leninin tahto ei toteutunut
Juutalaiseen maanviljelijäperheeseen syntynyt Trotski oli koulussa alkuvaikeuksien jälkeen äärimmäisen lahjakas ja kunnianhimoinen. Sama asenne jatkui, kun hän ajautui vallankumouksellisiin piireihin ja nousi lopulta lokakuun vallankumouksen sankariksi ja yhdeksi Neuvosto-Venäjän johtohahmoista.
Trotskin alamäen Pursiainen katsoo alkaneen Leninin kuolemasta ja testamentista – siitäkin huolimatta, että testamentti oli Trotskin kannalta myönteinen ja Stalinin kannalta epäedullinen.
Kirjassa selostetaan, kuinka testamentti saa Stalinin liittolaiset aktivoitumaan. Grigori Zinovjev ja Lev Kamenev puhuvat vanhempain neuvostolle muunneltua totuutta kiistäessään puolueen hajaannuksen, josta Lenin oli varoittanut. He saavat neuvoston tukemaan Stalinin uudelleenvalintaa pääsihteeriksi ja salaamaan Leninin testamentin edustajakokoukselta. He eivät aavista, että vain puolentoista vuoden päästä Stalin syrjäyttää heidät valta-asemistaan.
Stalin omaksui Trotskin ideat
Pursiaisen mukaan moni ajattelee virheellisesti, että Trotski olisi ollut jonkinlainen demokraatti tai lähellä eurososialismia, koska taisteli Stalinia vastaan.
– Kyllä hän oli kaukana demokraatista, vaikka olikin Stalinia valistuneempi ja kosmopoliittisempi. Hän oli dogmaatikkko hiusjuuria myöten, Pursiainen luonnehtii.
Stalinin menestystä sen sijaan selittää häikäilemättömyyden lisäksi hänen joustavuutensa. Siitä todistaa muun muassa se, miten Stalin valtaan päästyään omaksui monet Trotskin suunnitelmat, jotka hän alkujaan oli torjunut ultravasemmistolaisina: kollektivisoinnin, viisivuotissuunnitelmat, yhteiskunnan militarisoimisen ja teollistamisen.
Trotskin kritiikki oli silti ankaraa: hän katsoi, että Stalin toteutti näitäkin asioita opportunistisesti, ilman selkeää linjaa, minkä vuoksi ne eivät voineet onnistua.
Christer Pursiainen: Trotski. Gummerus 2011, 448 sivua.