Galileo Galilein myrskyisä elämä inkvisitio-oikeudenkäynteineen on herättänyt tavatonta kiinnostusta myös marxilaisten keskuudessa. Bertolt Brecht innostui niin, että tutki tapausta loppuelämänsä. Kansallisteatterin Katariina Lahti on valinnut näytökseensä viimeisimmän, hiotuimman version, jossa tarkastellaan tieteen etiikkaa.
Aihe on mitä ajankohtaisin, kun insinöörit markkinoivat poliitikoille ydinjätteen ”turvallista” loppusijoitusta 200 000 vuodeksi ja toiset vakuuttelevat geeniteknologian avulla luotujen kasvi- ja eläinlajien siunauksellisuutta.
Bertolt Brecht (1898–1956) uskoi aluksi ”kärsivän Galilein” myyttiin. Siksi hänen näytelmänsä ensimmäisessä versiossa Galilei oli inkvisition oikeusmurhan uhri. Brechtin asenne muuttui lisätutkimusten myötä, ja ratkaiseva käänne oli ydinaseen keksiminen. Brecht alkoi nähdä Galileissa kaksi puolta: rehellisen tiedemiehen sekä hyvästä ruoasta ja viinistä pitävän pyrkyrin.
Ratkaiseva käänne oli ydinaseen keksiminen.
Brecht oli Marxinsa lukenut. Satiirisessa näytelmässä Galilein rahat ovat loppuneet. Siksi hän ”tuotteistaa” tiedettä. Hän myy valmistamansa kaukoputken kovaan hintaan ja antaa löytämilleen Jupiterin kuille nimen ”Medici-tähdet”. Näin Galilei mielisteli Firenzen Medicien hallitsijasukua päästäkseen hyväpalkkaiseen hovimatemaatikon virkaan.
Naiivi ”tuotteistaminen” 1600-luvulla epäonnistui. Hollannista tuotiin edullisempia kaukoputkia kuin Galilei osasi valmistaa, ja Galilei joutui yleisen naurun kohteeksi. Jupiterin kuita ei nimetty Medicien mukaan. Ne saivat nykyiset nimensä Io, Europa, Ganymedes ja Kallisto saksalaisen Simon Mariuksen mukaan 1614. Yritys nimetä taivaankappaleita uralla etenemiseksi oli silti huikea ja koetteli tieteen etiikan rajoja.
Brechtin näytelmä ei ole historiallinen dokumentti. Perustiedot pitävät paikkansa, mutta Brecht sijoitti tahallisesti tekstiin vieraannuttavaa ainesta. Ohjaaja Katariina Lahti sekä lavastaja Katri Rentto ja puvustaja Sari Suominen ovat rohkeasti muokanneet Brechtiä nykypäivään. Dannyn vuoden 1973 Galilei-euroviisun tuominen näyttämölle laittoi pohtimaan missä määrin Lahden tulkinta tavoittaa Brechtin alkuperäisen idean. Voi olla, että ohjaaja on nuorten ja naisten silmissä löytänyt ajantasaisen lähestymistavan.
Markku Maalismaan Galilei on hieno, samoin Andreaa esittävä Antti Holma. Minna Haapkylä rouva Sartina tuo naisnäkökulmaa tapahtumasarjaan, jossa miehet olivat pääosassa. Kansallisteatterin näyttelijäkaarti on tasaisen varmaa.
Brechtin näytelmän toinen puoli on hyvä tähtitieteilijä ja fyysikko, joka kilpailee ”tuotteistaja-Galilein” kanssa. Hän on rohkea ja julkaisee tutkimustuloksensa, aikana jolloin henki voi olla vaakalaudalla. Mihin tutkijan etiikka lopulta taipuu inkvisitiotuomioistuimen edessä? Katariina Lahden loppuratkaisu on uskollinen Brechtille. Rohkea ja moderni tulkinta toimii, kuten Kansallisteatterissa on tapana.
Lue Galileo Galilein elämästä Viikkolehdestä 1.4.Kansallisteatterin pieni näyttämö: Bertolt Brecht: Galilein elämä (suom. Liisa Ryömä). Ohjaus Katariina Lahti. Rooleissa Markku Maalismaa (Galilei), Minna Haapkylä, Emilia Sinisalo, Antti Holma, Olli Ikonen, Tuomas Kiiliäinen, Jani Karvinen, Petri Liski, Janne Reinikainen, Juha Mäkelä ja Juha Muje. Lavastus Katri Rentto, puvut Sari Suominen. Dramaturgia Holger Kuhlan.