Köyhyyden lisääntymistä on viime aikoina arvioitu jopa turvallisuusriskinä. Siksi Juho Saaren juuri ilmestynyt kirja Huono-osaiset on sopivaa iltalukemista Juha Sipilän hallituksen ministereille. Siitä löytyy välineitä kehityksen arviointiin, johon uuden hallituksen leikkurit ovat syöksemässä maatamme.
Media on välittänyt leipäjonoköyhyyden kaikkien suomalaisten tietoon. Huono-osaisuus on kuitenkin paljon moniulotteisempi ilmiö kuin taloudellisten resurssien puute. Kyse on myös itsetunnosta, sosiaalisista verkostoista ja monesta muusta asiasta. Ne heijastavat koko yhteiskunnan, esimerkiksi koululaitoksen, tasoa. Budjettileikkausten vaikutuksia on arvioitava siten, että nähdään nykyisten päätösten vaikutus nykynuorten koko elinkaareen.
Jos Suomen toimivat koulutus- ja sosiaalijärjestelmät rapautetaan, niitä ei korjata tasokorotuksilla laman vaihtuessa nousukaudeksi. Kalliiksi käy myös turvallisuuskoneiston tehostaminen.
Huono-osaisuus on kuitenkin paljon moniulotteisempi ilmiö kuin taloudellisten resurssien puute.
Kirjan painopiste on asunnottomuuden arvioinnissa. Huono-osaiset tarkoittaa kaikkein köyhimpiä ja vaikeimmassa asemassa olevia. Perinteinen asunnottomuus on kiinteässä yhteydessä päihteiden väärinkäyttöön. Saari ei juurikaan arvioi muista syistä johtuvaa asunnottomuutta, vaikka mainitseekin asumisen kalleuden ongelman taustatekijänä.
Voidaanko Suomessa ajautua samanlaiseen tilanteeseen kuin Espanjassa, jossa monet perheet ovat muuttaneet vallattuihin taloihin pankkien häädettyä heidät asunnoistaan lainarästien takia?
Saari esittelee perusteellisesti asunnottomien elämää. Henkilöä pidetään pitkäaikaisena asunnottomana hänen oltuaan vuoden ilman omaa asuntoa.
Yksilöiden asunnottomuus etenee kahdella tavalla. Toisaalta elämänhallinnan ongelmat johtavat häätöön. Toisten kohdalla prosessi on päinvastainen, eli asunnottomuus työttömyyden tai avioeron seurauksena vie elämänhallinnan. Nyt on vaarana jälkimmäisen ilmiön massiivinen lisääntyminen.
Juho Saari on sosiologian professorina Itä-Suomen yliopistossa, ja hänen kirjansa monine taulukoineen on akateemisen tieteellinen. Se osoittaa, että niinkin vaikeasti määriteltävää käsitettä kuin huono-osaisuus pystytään tutkimaan objektiivisesti.
Saari ei liene tajunnut, miten ajankohtainen pitkään valmisteltu kirja on ilmestyessään, sillä siitä välittyy optimismi huono-osaisuuden vähenemisestä. Nyt köyhyyden pelätään räjähtävän valtaviin mittoihin. Sen poistamisen sijaan pohditaan miten ongelmat minimoitaisiin. Suunnitteluun löytyy käyttökelpoisia välineitä Saaren kirjasta. Se ilmestyy juuri sopivaan aikaan, sillä tärkeitä päätöksiä ei ole vielä tehty. Vakavimmat ongelmat voidaan edelleen estää.
Sipilän hallitus maisemakonttoreineen on mediaseksikäs, mutta millaisia skenaarioita ja laskelmia päätösten seurauksista tehdään? Onko suunnitteilla huono-osaisuutta arvioiva työryhmä? Sellainen tarvitaan välittömästi. Yksi kirja, olkoon kuinka ansiokas tahansa, ei riitä näin vaikean ja tärkeän aiheen analysointiin.
Saaren kirja painottuu ilmiön arviointiin huono-osaisten itsensä kannalta. Ilmiön vaikutuksen arviointi yhteiskuntaan on tarpeen muissa tutkimuksissa, varsinkin kun Suomi näyttää olevan nyt pelottavassa käännekohdassa, jossa uhkana on huono-osaisuuden voimakas lisääntyminen.
Juho Saari: Huono-osaiset. Elämän edellytykset yhteiskunnan pohjalla. Gaudeamus 2015.