Sisarukset Noora ja Jenna Kunnas debytoivat riemastuttavalla lastenkirjalla, jossa seikkailee kirjava joukko Majatalo Perätuulen asukkaita. Noora Kunnaksen teksti ja Jenna Kunnaksen kuvitus limittyvät yhteen sumattomaksi kokonaisuudeksi.
Luin kirjan 5- ja 7-vuotiaille lapsille. Ekaluokkalainen olisi kuunnellut koko kirjan yhdellä istumalla. Suurimman suosion sai Bertta Perätuuli, ”valmiiksi jo vanhana syntynyt majatalon ensimmäinen asukas”. Nimensä mukaisesti Bertta kärsii armottomista ilmavaivoista, jotka keventävät jännittävimpiä juonen käänteitä juuri oikealla hetkellä.
Majatalon asukkaat ovat parin lapsipolven aikana nukkekotiin kertyneitä leluja. Jokainen on oma persoonallisuutensa.
Elias pohtii ihastumisen mysteeriä isänsä kanssa.
Saman katon alla elävät sopuisasti Bertan lisäksi sotahullu Majuri Kuugelbum, kuntoiluhullu Kerttuli Kvartsinäkkäri-Nieminen, Hugon käsittämättömiä runoja rakasta elefantti Hemppa, äkäinen lapsivihaaja Heikki Nieminen, runoilija Hugo von Husmus sekä porsaskaksoset Pipana ja Papu. Aikaisemmin talossa asui myös Voimamies, jonka katoamisesta tarina pitkälti kertoo.
Aikuiselle lukijalle kirjassa on oma tasonsa. Majatalo on sisäänpäin lämpiävä yhteisö, joka kokee ulkomaailman asukkaat suurena uhkana. Hurjia tarinoita kerrotaan majatalon asukkaiden keskuudessa Kauhujen kaapista ja sen sisällä elävistä hirviöistä, etenkin Molla Maijasta. Kaheli sakki kärsii ilmiselvästi muukalaisten pelosta, joka toimii yhteisöä yhdistävänä liimana.
Sattumusten kautta Perätuulen väki ajautuu huonemaailmaan majatalon ulkopuolelle. Varmoina kerrotut huhut leluja syövistä hirviöistä paljastuvat ennakkoluuloiseksi puheeksi:
”- Mutta kuka täällä lausui niin kauniita runoja, Molla Maija vaihtoi puheenaihetta.
Kaikki tuijottivat häntä kummissaan. Eihän Molla ollut yhtään sen näköinen kuin Heikki oli kuvaillut, molemmat jalat olivat tallella eikä suusta valunut mitään.”
Mainio esikoisteos, jolle jää odottamaan jatkoa. Vakavista asioista voi kertoa huumorin keinoin niin, että saa lapset itse oivaltamaan tarinan opetuksen.
Tykkääminen
vaatii harjoittelua
Essi Kummun esikoislastenkirja Puhelias Elias oli Junior Finlandia -ehdokkaana 2012. Toisessa Eliaksen arjesta kertovassa kirjassaan Kummu kuvaa ihmissuhteiden moninaista viidakkoa: ihastuksia, ystävyyttä, vatsanpohjassa lentäviä perhosia. Äiti lohduttaa Eliasta, että tykkääminen vaatii harjoittelua sujuakseen, mutta eivät aikuistenkaan suhteet näytä sujuvan ongelmitta.
Marika Maijalan kuvitus on väriliiduilla lämpimästi piirretty ja sievistelemätön. Väriskaala pysyttelee perusväreissä, mutta kuvissa on kesäinen ja aurinkoinen tunnelma.
Eliaksen vanhemmat ovat eronneet. Isällä on riitoja uuden kumppaninsa Helenan kanssa ja äiti taas tuntuu kovin nauravaiselta ystävänsä Maijan ollessa viikonloppuvierailulla.
Elias pohtii ihastumisen mysteeriä isänsä kanssa, joka vakuuttaa jokaiselle löytyvän jonkun loppujen lopuksi. Sitä isä ei taida ottaa huomioon, että Eliaksen ihastus saattaisi olla Mikko tai Matias?
Elias kokee epätoivoisena, että kukaan ei voisi häneen koskaan ihastua. Eliaksen harjoituspusun loppuhuipennus venyy viimeiselle sivulle asti.
Noora Kunnas ja Jenna Kunnas: Kaheli sakki ja kauhujen kaappi. Otava 2015.Essi Kummu: Puhelias Elias. Harjoituspusuja. Kuvitus Marika Maijala. Tammi 2015.