Huhtikuun 23. päivänä vietettiin taas Kirjan ja Ruusun päivää. Lukemisen ja kirjallisuuden iloa levitettiin niinkin, että ostamalla kirjoja vähintään 20 eurolla sai kyytipojaksi Kirjakauppaliiton kustantaman Kari Hotakaisen (kuvassa) romaanin Kantaja.
Pieni kertomus Kantaja kuvaa entisyyteen uponnutta ihmistä. Filosofian maisteri Timo Kalliota liikuttaa kaksi asiaa: hautausmaata työkseen haravoidessaan hän rakentelee elämäntarinoita vainajille, toisaalta häntä vaivaavat jossittelevat muistot nuoruutensa rakkaudesta Hannelesta.
Kallio myös kanniskelee työn puolesta hautaan laitapuolen vainajia. Kaikilla ei riitä sukulaisia kantajiksi, joten suntio, Kallio ja muut työntekijät toimivat silloin ”omaisina”. Naissuntio nousee Kallion työtovereista muutenkin tärkeäksi.
Älä ihminen turhan kauaa tarraudu menneisiin vaan silmäile eteenpäin.
Timo Kallio on suuri nahjus. Hotakaismaiset kärjistyksetkin poissulkien hän tuntuu jotensakin epäuskottavalta kaverilta, jopa siinä määrin aloitteettomalta, etteivät maisterinluvut ole voineet häneltä koskaan onnistua. Mutta mitä kirjallista tai muuta tarkoitusta yliampuvin vedoin ajetaan?
Vaihtoehtonekrologit ja haikailu Hannelen perään; menneisyyttä molemmat, paljolti mielikuvitusta. Hienoista värettä ja vaihtelua Kallion päänsisäisiin syntyy hänen alkaessaan jäljittää nykyistä Hannelea. Todellisuus on arvatenkin tarua karumpaa, mutta tarinaa se puhaltaa himpun verran liikkeelle.
Paras olla pureutumatta liikaa juoneen. Kertomuksen painokkain taka-ajatus lienee se, että älä ihminen turhan kauaa tarraudu menneisiin vaan silmäile eteenpäin. Siihen mitä eteesi tarjoutuu.
Kantaja ei ole suurensuuri suoritus. Harvinaiseksi teoksen tekee tietysti se, että nidettä ei voi ostaa mistään. Voi kuitenkin yrittää lainata – joltakin kirjanystävältä.
Kari Hotakainen: Kantaja. Kirjakauppaliitto 2015. 140 sivua.