Suomessa julkaistaan noin 6 700 tietokirjanimikettä vuodessa eli parikymmentä kirjaa joka päivä. Peräti 80–90 prosenttia kaikista julkaistuista kirjoista on tietokirjoja. Suurimman osan tietoteoksista julkaisevat muut kuin kaupalliset kustantajat. Sähkökirjojen myynti on Suomessa vielä vähäistä.
Näin kertoi Suomen tietokirjailijat ry:n viestintäpäällikkö Anne Rutanen Tieteiden talossa lauantaina järjestetyssä tietokirjakritiikki-seminaarissa. Kriitikkopäivän järjestivät Suomen arvostelijain liitto sekä Suomen tietokirjailijat ry. Paikalla oli viitisenkymmentä tietokirjakritiikistä kiinnostunutta.
Rutasen mukaan tietokirjakritiikit ovat vähentyneet sanomalehdissä, mutta perinteistä mediaa paikkaavat ammatti- ja erikoismediat sekä uudet kanavat verkossa.
– Blogeissa ja sosiaalisessa mediassa tietokirjoista kirjoittavat sekä ammattikriitikot että harrastajakriitikot. Tietokirjoja esiintyy myös naisten lehtien lukijoiden arvioissa. Näkyvyyttä tietokirjoista saa vain murto-osa. Sanomalehtien kirjalistat eivät ole kattavia, siksi ne ovat osittain harhaanjohtavia, Rutanen totesi.
Kritiikin herätettävä mielenkiintoa
Äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja ja kirjallisuuskriitikko Helena Ruuskan mukaan tietokirjakritiikki on valtamediassa asiantuntijoiden käsissä. Hän määritteli tietokirjakritiikin mielipidekirjoitukseksi, joka lähenee esseetä, uutista sekä tiedotetta. Kritiikki voi olla elämyksellinen, taustoittava tai vertaileva. Myös asiantuntijat kirjoittavat kritiikkejä vertaisilleen asiantuntijoille.
– Hyvä kritiikki analysoi ja tulkitsee. Se väittää ja perustelee, on objektiivinen sekä subjektiivinen. Se arvioi rohkeasti uutta, erittelee ja tekee teosta tutuksi lukijalle. Kriitikon on kuitenkin kyettävä perustelemaan kaikki väitteet ja heitot. Hyvä kritiikki herättää lukijassa mielenkiinnon teosta kohtaan.
Tietokirja-arvostelija avautui
Toimittaja Veli-Pekka Leppänen kertoi tietokirjakriitikon työstään. Hän oli otsikoinut esityksensä hienotunteiseksi kirja-arvostelijan avautumiseksi. Vuonna 1956 Lahdessa syntynyt Leppänen opiskeli poliittista historiaa Helsingin yliopistossa ja väitteli vuonna 1999 tohtoriksi aiheesta Kivääri vai äänestyslippu. Väitöstyö käsitteli SKP:n hajaannusta vuosina 1964–70.
Leppänen luonnehti itseään vapaaksi akateemiseksi kansalaiseksi, joka ei ole koskaan hakenut vakituista virkaa tai työtä vaan on viihtynyt freelance-toimittajana. Hän kirjoittaa muun muassa Helsingin Sanomiin ja Kansan Uutisiin.
– Helsingin Sanomiin minua pyydettiin arvostelemaan 1995 ilmestynyt Aarne Saarisen muistelmateos Kivimies. Otsikoin ensimmäisen juttuni Piippumiehen pitkä piina. Siitä alkoi tähän saakka jatkunut säännöllinen avustajasuhteeni Hesariin. Tietokirjakriitikon työtä voisi luonnehtia yksinäiseksi mutta itsenäiseksi puurtamiseksi. Se koostuu lukemisesta, ajattelemisesta ja kirjoittamisesta.
– Päivälehtikriitikko toimii esilukijana. On aina suuri vastuu, että antaa lukijalle oikeansuuntaisen kuvan arvostelemastaan teoksesta.
Tarvitaan kokoava portaali
Tietokirja-seminaari lopuksi pidettiin paneelikeskustelu, johon puheenvuorojen pitäjien lisäksi osallistuivat toimittaja Anna-Liisa Haavikko sekä Kanava-lehden tuottaja, toimittaja Tuomo Lappalainen. Paneelin puheenjohtajana toimi Suomen tietokirjailijat ry:n puheenjohtaja Jukka-Pekka Pietiäinen. Paneelissa paneuduttiin tietokirjakritiikin ajankohtaisiin kysymyksiin ja luotsattiin alan tulevaisuutta. Paneeli viritti myös vilkkaan yleisökeskustelun.
Yleisön joukosta kantautunut pessimistinen kannanotto sivistyksen kuolemaan kapitalismin kurimuksessa sai Leppäsen toteamaan, että eiköhän kriitikoiden tärkein tehtävä ole sivistyksen ja kulttuurin puolustaminen.
Lehtien kritiikkipalstojen kaventuessa Internetissä julkaistaan yhä enemmän asiantuntevaakin tietokirjakritiikkiä. Pulmana on vain se, kuinka haravoida niitä monenkirjavan nettikirjoittelun viidakosta.
Pietiäinen totesi, että näille kritiikeille olisi hyvä luoda kokoava portaali. Kulttuuritoimittaja Siskotuulikki Toijonen nosti esille Kritiikkiportin, joka kolmivuotiskaudellaan 2008–11 kokosi portaaliin lähes kaikki sanomalehdissä julkaistut taiteen kritiikit.
– Ehkä tämä valmis alusta voisi tulevaisuudessa toimia niin taiteen kun tieteenkin kritiikin kokoajana, mikäli rahoitus sen tuottamiseen löytyisi, Toijonen heitti pallon Suomen tietokirjailijoille.