Kohuteos ja myyntimenestys tulonjaosta?
Kuulostaa erikoiselta, mutta ranskalaisen taloustieteilijän Thomas Pikettyn tutkimus Le capital au XXIe siècle (Pääoma 2000-luvulla) on herättänyt suurta huomiota ja runsaasti keskustelua ympäri maailman.
Englanninkielistä teosta on myyty yli 350 000 ja ranskankielinen laitosta 140 000 kappaletta. Kuluneella viikolla teos palkittiin Financial Timesin vuoden 2014 parhaana talouskirjana.
Kirjaa ei ole käännetty suomeksi, mutta nyt siitä on saatavilla napakka tiivistelmä. Sen tekijä on Suomessa vieraillut Tukholman kauppakorkeakoulun kansantaloustieteen dosentti Jesper Roine.
– Se, mikä Pikettyn teoksessa on uutta, on valtavan laaja tausta-aineisto, joiden perusteella hän on kyennyt tekemään aiempaa kattavampia johtopäätöksiä siitä miten tulonjako kehittyy, kuvailee Roine.
Merkittävä ero klassisiin talousteorioihin on, ettei Piketty tyydy esittämään vain teoriaa siitä miten talouden voi ajatella toimivan. Hän pohjaa teoriansa tietoon 1900-luvun tulo- ja varallisuuseroista sekä pääoman ja tulojen välisestä suhteesta 1700-luvulta lähtien.
Tällaista tietoa ei aiemmin ole ollut saatavilla.
Varallisuusvero progressiivisena
Piketty itse nimeää keskeisimmäksi johtopäätökseen sen, että yksityiseen omistukseen perustuvassa markkinataloudessa on tekijöitä, joista osa lisää tasa-arvoa ja osa vähentää sitä.
Merkittävin sekä eri maiden että yksilöiden eriarvoisuutta tasoittava voima on hänen mukaansa tiedon ja koulutuksen jakaminen.
– Se, ettei ihmisiä kouluteta, on Pikettyn mielestä ihmiskunnan mahdollisuuksien haaskaamista, sanoo Roine.
Eriarvoisuutta puolestaan lisää se, että keskittyneet pääomatulot kasvavat työtuloja nopeammin. Ratkaisuksi tähän Piketty ehdottaa progressiivista varallisuusveroa.
Ei enää oikeisto–vasemmisto-asia
Roineen mielestä keskustelu Pikettyn teoksesta typistyy liian usein asetelmaan, jossa ollaan joko puolesta tai vastaan. Tulonjakoa ei hänen mukaansa voi kuitenkaan tarkastella enää vain oikeisto-vasemmisto -näkökulmasta.
Kysymys tulonjaosta on silti keskeinen, asemoituupa keskustelussa mihin hyvänsä.
Paitsi oikeudenmukaisuudesta, monelle kyse on myös siitä miten yhteiskunta toimii. Tulojen jakautumisen voidaan nähdä vaikuttavan yhteiskuntaan kahta väylää pitkin: taloudellista ja poliittista.
Taloudellinen väylä tarkoittaa sitä, että ihmisen päätökset vaikkapa koulutuksesta määräytyvät sekä sen mukaan, mitä resursseja hänellä on käytössään, että sen mukaan, mihin hän odottaa päätöksensä (taloudellisessa mielessä) johtavan.
Varallisuuden suuri keskittyminen voi vaikuttaa poliittisiin prosesseihin esimerkiksi lobbauksen ja kampanja-avustusten muodossa. Tällainen vaikutus voi vääristää kilpailua.
– Jos todella uskot markkinatalouteen, talouseliitin vaikutusvalta poliittisiin päätöksiin pitäisi olla sinusta huolestuttavaa, huomauttaa Roine.
Lisänä Pohjoismaiden tilanne
Roineen tiivistelmä esittelee Pikettyn tutkimusta ja sen keskeiset tulokset sekä millaisiin tietoihin hänen analyysinsä perustuu. Roine käy läpi myös Pikettya kohtaan esitettyä kritiikkiä.
Lisäksi tiivistelmässä on analysoitu Pohjoismaiden tilannetta.
Kehitys on kaikissa Pohjoismaissa ollut vuoden 1980 jälkeen samankaltaista: tuloerot ovat kasvaneet ja pääomatuloista on tullut entistä tärkeämpiä.
Suurituloisimman prosentin osuus tuloista pieneni vuosien 1900 ja 1980 välillä, mutta on sen jälkeen lähes kaksinkertaistunut.
Suomessa tilanne on 1990-luvun alun jälkeen muuttunut selvästi: pääoma muodostaa nykyään suurimman osan ylimmän yhden prosentin tuloista. Yhtenä syynä tähän Roine pitää vuonna 1993 toteutettua verouudistusta.
Jesper Roine toteaa alkuperäisteoksen olevan laajuudestaan huolimatta jo itsessään tiivistelmä suuresta määrästä tutkimuskirjallisuutta.
Roine toivookin, että hänen koosteensa rohkaisisi lukijoita tarttumaan myös alkuperäiseen, 970-sivuiseen tiiliskiveen. Anekdootit, valaisevat esimerkit ja muut hypähdykset sivupoluille tekevät siitä Roineen mukaan ”upean lukuelämyksen”.
Jesper Roine: Thomas Pikettyn Pääoma 2000-luvulla. Kooste ja pohjoismainen näkökulma. Art House 2014. 118 sivua.