Talous- ja väestötieteilijä Thomas Malthus ennusti aikoinaan, että maapallon väestön lisääntyessä ruokaa ei riitä kaikille. Malthus ei kuitenkaan osannut ennustaa teknologian huimaa kehitystä – ja nykyään maailmassa tuotettu ruoka riittäisi täyttämään vatsat kaikkialla maailmassa, jos se vain jaettaisi tasan.
Näin ei ole käynyt, ja etenkin kehitysmaissa eletään oloissa, jotka eivät ole kaukanakaan Malthusin ennustuksista.
Nälkä ja yltäkylläisyys -kirjassa todetaankin, että terveellinen ja ravitseva ravinto kuluu tärkeimpiin ihmisoikeuksiin.
Kirja yrittää osaltaan edistää kaikkien oikeutta ruokaan esittelemällä ruokaturvan monia ulottuvuuksia kansainvälisistä sopimuksista yksittäisten ihmisten arjen valintoihin. Ruoka on myös taloudellinen ja poliittinen asia, ja sen saannin turvaaminen koko maailmassa edellyttää perustavia muutoksia ruoan tuotanto- ja kulutustavoissa.
Vinoutuma näkyy irvokkaalla tavalla päällepäin, kun kehitysmaiden ihmiset ovat yhtä laihoja kuin länsimaiden lihavia. Kirjassa todetaankin, että molemmat kärsivät aliravitsemuksesta. Suuri osa länsimaisista ihmisistä syö roskaruokaa, josta ei saa varsinaisia ravintoaineita, mutta sitäkin enemmän energiaa, joka huonolaatuisena vain lisää sairauksia sydäntaudeista syöpään.
Myös kaupunkeihin köyhyyttä pakoon muuttaneet kehitysmaalaiset ovat joutuneet ojasta allikkoon ja syövät länsimaalaisten tavoin paljon lihaa ja maitotuotteita – usein ylikansallisten ruokaketjujen tarjoaman roskaruuan muodossa.
Muutto kaupunkiin taas johtuu usein konflikteista, joiden seurauksena on ruokapula, mutta toisaalta konfliktien taustalla kummittelee puute ja kurjuus.
Ruuan riittävyys on periaatteessa niinkin pienestä kiinni kuin yksityisten ihmisten ja kauppojen valtavasta ruokahävikistä: hamstrattua ruokaa heitetään roskiin kattilakaupalla. Kauppojen taas on tarjottava mahdollisemman laaja tuotevalikoima ja pidettävä jokainen hylly täynnä, koska puolityhjä hylly on kuin hymyilevä suu, josta puuttuu hampaita.
Ruokaa ja energiaa menee hukkaan myös eläinten rehuna ja liikenteen polttoaineina. Ja mitä järkeä on syöttää esimerkiksi superterveellistä soijaa eläimelle ja sitten syödä eläin, jossa soijakin on muuttunut kolesterolipitoiseksi lihaksi ja rasvaksi?
Selkeästi laadittu ja lukuisiin tutkimuksiin nojautuva Nälkä ja yltäkylläisyys -kirja vakuuttaa lukijan siitä, että ruokaongelma ei ole muuttumaton luonnonlaki, kuten Malthus ja hänen kannattajansa uskoivat, vaan kaikki on kiinni yhteiskunnasta, ja myös yksityisten ihmisten tottumuksista ja asenteista.
Esimerkiksi länsimaisten mielestä vastenmielinen hyönteisten syöminen on lihansyöjille mainio vaihtoehto, joka säästää ilmastoa, eläinten kärsimyksiä – ja syöjän itsensä monilta sairauksilta, koska hyönteiset ovat vähärasvaista ja proteiinipitoista ravintoa. Lisäksi ne ovat halpoja tai ilmaisia ja niitä löytää etenkin kesäaikaan lähes kaikkialta.
Kaisa Karttunen, Laura Kihlström & Sanna-Liisa Taivalmaa: Nälkä ja yltäkylläisyys. Ruokaturva maailmassa.Gaudeamus 2014 253 s.
Oikaistu 18.8.2014: Thomas Malthusin nimi oli kirjoitettu osassa tekstiä väärin muotoon ”Mathus”.