Tämän kun näkisi elokuvana. Aineksissa löytyy.
Pitäisikö kiittää Yleisradiota, joka saneerasi joku vuosi sitten toimittaja Minna Lindgrenin ulos vakivahvuudestaan. Jos hän edelleen työskentelisi Ylessä, ei käsissämme varmaankaan olisi vanhuksistamme näin ratkiriemukkaalla ja samalla vakavalla tavalla kertova romaani, vieläpä dekkarin muodossa.
Minna Lindgren tiedetään kolumneistaan satiirin taitajaksi. Nyt hän on todistanut taidon riittävän romaaniinkin. Jo kirjan nimi antaa ymmärtää mitä lukijalle on tarjolla. Sana ”ehtoo” kertoo millä asenteella kirjailija toimeensa on tarttunut. Niin tekee myös lause, jolla tarina alkaa: ”Joka aamu Siiri Kettunen heräsi ja huomasi, ettei ollut vieläkään kuollut.”
Kuolema ehtoolehdossa on kertomus vanhusyhteisöstä, jossa yhdeksänkymppiset asukkaat eivät suinkaan uinu omissa kopperoissaan kuolemaa odottamassa. Kaikkea muuta. Lindgrenin luomat pirteät hahmot seuraavat virkeästi tapahtumien palvelutaloyhteissään. Kortinpeluu ja jumppahetket toki ovat harrastuksiaan, mutta yhtä lailla vilkas ympäristön tarkkailu. Eikä tarkkailu jää useinkaan toteamisasteelle.
Palvelutalossa sattuu ja tapahtuu. Tapahtumat ovat periaatteessa hyvinkin vakavia. vanhusten sijasta kuolee kokkipoika, vanhuksia ylilääkitään, ystävä naapurihuoneesta viedään vasten tahtoaan ”rauhoitettavaksi” dementiaosastolle. Kaiken yli käy kuitenkin huumori, johon tajua riittää vanhuksilla, vaan ei heitä hoivaavilla.
Lindgren kirjoittaa kaiken hauskalta tuntuvan lomassa vakavaa kritiikkiä vanhustenhoidosta tämän päivän Suomessa. Hän kirjoittaa hädästä, välinpitämättömyydestä ja rahastuksesta, jota vanhukset kohtaavat. Keino on tehokas ja silmiä avaava.
Ehtoolehdon asukit eivät ole vanhuksistamme surkeimmassa asemassa, mutta ylenkatse ja piittaamattomuus leimaa heidänkin hyvinvoinnistaan (maksusta) vastaavien työtä. Ikävä kyllä sama koskee myös monen vanhuksen omaisia
Romaani käy myös pamfletista, joka asia-aineksensa ja kerrontatapansa johdosta varmasti herättää yhden jos toisenkin miettimään miten suomalainen hyvinvointiyhteiskunta oikeasti ikäihmisiinsä suhtautuu. Tällaistako se todella on?
Minna Lindgren: Kuolema ehtoolehdossa. Teos 2013. 301 sivua.