Ei uskoisi, että Taivaslaulu on oululaisen opettajan Pauliina Rauhalan esikoisteos. Se on kielellisesti aivan upea: poikkeuksellisen moniulotteisesta tekstistä ei ole vaikea päätellä, että tekijä on paitsi äidinkielen ammattilainen, myös nainen.
Taivaslaulu kuvaa lestadiolaisperheen arkea pieniä yksityiskohtia myöten. Raskaudet, synnytykset, leikit, leipomiset ja suviseurat näyttäytyvät aidon arkisina kuvina, mutta inhimilliset tunteet ja nuorenparin rakkaustarina on koko ajan taustalla.
Näkökulma vaihtelee: suurimmaksi osaksi äänessä on Vilja-äiti, mutta blogia pitävä Aleksi-isä tuo tarinaan myös merkittävää faktatietoa vanhoillislestadiolaisesta elämäntyylistä ja arvoista. Kun mukana on vielä lapsenkin maailma – ja pelot paljastavat nukkeleikit – voidaan täydellä syyllä puhua sujuvasti sommitellusta moniäänisestä läpimurtoromaanista.
Romahdus ja leipomista
Taivaslaulu kuvaa alkupuolella nuorenparin onnea ja elämäniloa, uskoa tulevaisuuteen lapsilauman ja ison riisipuurokattilan tuntumassa. Ei ole vaikea arvata, että jatkossa seuraa muutakin kuin auvoista avio-onnea.
Isä – kuten lestadiolaisperheissä usein – on se työmyyrä, joka on pyhästi päättänyt uurastaa kasvavan laumansa eteen. Äiti keskittyy raskaustesteihin, imettämiseen, alkaviin ja päättyviin kuukautisiin, lastenhoitoon ja leipomiseen.
Juuri leipomiseen liittyy myös äidin elämän romahtamisen jälkeinen huikea kohtaus. Lomalla sairaalasta oleva Vilja leipoo lestadiolaisten myyjäisiin yötä myöten kuusi mangojuustokakkua – ja ostaa ne lopulta pöydästä perheelleen!
Viljan varovainen itsetutkiskelu ja naiskapina kärjistyy mielenterveyden järkkymisenä jatkuvien raskauksien paineessa. Mutta siitäkin selvitään, vaikka avioparin on vaikea etsiä ulospääsyä yhdessä. Aleksi tekee tässä vaiheessa omat ratkaisunsa Viljalta kysymättä. Hän osoittautuukin poikkeuksellisen uhrautuvaksi, vastuulliseksi ja laajakatseiseksi aviomieheksi.
Elämän puolella
Rauhala on lestadiolaisnormeja käsitellessään vahvasti elämän puolella eikä lähde hevin tuomitsemaan edes kummallisuuksia. Tosin ehkäisykielto, pedofilian vähättely ja saarnamiesten käyttö sielunhoitajina saavat satikutia. Kovin kritiikki tulee esiin blogeissa, jotka ovat yllättäen Aleksin laatimia. Kun tämä selviää Aleksin omalle isälle, lestadiolaissaarnaajalle, seuraa kotikäynti ja sukulaissuhteiden viileneminen. Nämäkin kohtaukset on kuvattu moniäänisesti ja lestadiolaisuuden raamattukäsitykset julkituoden.
Taivaslaulu on syvällinen kehityskertomus perheen ja erityisesti äidin uskomattomista voimavaroista – heräämisestä puolustautumaan ympäröivän yhteisön kontrollitoimilta ja järjettömiltä tuntuvilta normeilta. Kun oma keho ja mieli pettävät, se on kuin lopullinen huutomerkki: oikea ihmisrakkaus saa vielä sille kuuluvan tilan ja merkityksen.
Pauliina Rauhala: Taivaslaulu. Gummerus 2013, 281 sivua.