Kaksi Barcelonaan sijoittuvaa dekkaria. Toinen on ensimmäinen suomennos kirjoittajan kahdeksan kirjan sarjasta. Toinen on esikoisteos, jatkoa saava. Molemmat ovat keränneet kotimaassaan komeat myyntiluvut.
Kyseessä on kaksi esimerkkiä siitä, miten samasta aihepiiristä voi kirjoittaa niin eritasoista tarinaa.
Alicia Gimenéz Bartlettin Petra Delicado -sarjan ensimmäisessä osassa nimihenkilö jäljittää apulaisensa Garzónin kanssa nuoria naisia piinaavaa rikollista. Antonio Hill puolestaan panee argentiinalaissyntyisen komisarionsa Héctor Salgadon selvittämään kotinsa ikkunasta pudonneen nuorukaisen turmaa.
Ollaan kesäajassa, suurkaupungin tukahduttavissa olosuhteissa.
Yhteistä teoksissa ovat kirjoittajien tavat kuvata Barcelonaa. Ollaan kesäajassa, suurkaupungin tukahduttavissa olosuhteissa.
Tunkkaista hellettä pakoon paetaan sisätiloihin eli kirjoista päätellen kuppiloihin. Kuvaukset kuppilakulttuurista ovatkin molemmilla kirjoittajilla keino, jolla he kaupunkia lukijalle tekevät tutuksi.
Eroa kuin yöllä ja päivällä on sen sijaan kuvalla, jonka nämä kaksi teosta antavat espanjalaisten viranomaisten työskentelytavoista. On varsin mielenkiintoista, miten erilainen näkemys saman kaupungin rikostutkijoista voidaan kirjoittaa. Eikä ero selity sillä, että toinen teos sijoittuu 1990-luvulle ja toinen uuden vuosituhannen alkuvuosiin.
Gimenéz Bartlettin päähenkilölle raiskaussarjaa selvittämään pääseminen tarkoittaa pääsyä arkistotöistä ”oikeisiin” poliisin töihin. Hillin päähenkilön tilanne on aivan toisenlainen: hän palaa töihin pakkolomalta, johon joutui pahoinpideltyään kuulusteltavansa ihmiskauppaa käsitelleen selvitystyön yhteydessä.
Päähenkilöt ovat siis tietyllä tavalla samassa tilanteessa. Kelvollisuus ammattinsa harjoittamiseen on punninnassa. Delicadolla ylitettävänä on ennakkoluulot, joita naisrikostutkijaan kohdistavat yhtä lailla virkaveljet kuin tiedotusvälineet.
Salgadon tilanne on tuon puolesta parempi, mutta todellisuudessa hänen ongelmansa on paljon suurempi. Se on hän itse. Hän ei pysty selvittämään itselleen hirmutekoaan.
Gimenéz Bartlettin tarina on vauhdikas, mutta kärsii juonen vaatimattomuudesta. Hill sen sijaan on loihtinut edetessään koko ajan paranevan tarinan, josta ei käänteitä puutu. Hän on kerännyt tarinaansa aineksia niin ihmiskaupasta, huumeongelmista kuin onnettomista lapsuuden traumoistakin. Hillillä on onnistunut myös rikosromaanille niin tärkeä asia: loppuratkaisu on yllätys.
Gimenéz Bartlettin kiitettävällä tavalla huumorilla kyllästetty tarina etenee ilman poikkeamia reaaliajassa.
Hill sen sijaan on mestari kuljettamaan tarinaansa henkilöiden historiassa edestakaisin. Tyylikeino on onnistuneesti toteutettuna kerrontaa rikastava, mutta se ei ole työläs ainoastaan tekijälleen. Se on sitä myös lukijalle.
Alicia Gimenéz Bartlett: Petra Delicado ja merkityt tytöt. Suomentanut Jukka Koskelainen. Tammi 2012. 323 sivua.Antonio Hill: Kuolleiden lelujen kesä. Suomentanut Taina Helkama. Otava 2012. 382 sivua.