John Steinbeckin romaanissa Vihan hedelmät köyhä Joadin perhe lähtee kuivuuden riivaamasta Oklahomasta kohti Kalifornian hedelmätarhoja. Matka halki 1930-luvun suuren pulakauden Amerikan vie todellisuuteen, joka on kaukana haavekuvista. Perillä odottaa nöyryytys, riisto ja ankara kilpailu nälkäpalkan töistä.
Ville Tietäväisen Näkymättömät kädet kertoo marokkolaisen Rashidin tarinan. Elämä slummissa on muutenkin ankeaa, ja sitten Rashid vielä menettää työnsä ompelijana.
Aluksi vastahakoinen mies alkaa kallistaa korvaansa ihmissalakuljettajien houkutuksille. Jo merimatka on vaarallinen, mutta perillä Etelä-Espanjan valtavilla vihannestarhoilla edessä on vielä pahempaa.
Näkymättömät kädet poimivat espanjalaiset lentotomaatit.
Euroopan syrjäkylät
Steinbeckin romaanista tuli klassikko. Tietäväisen sarjakuvaromaani on matkalla suomalaiseksi klassikoksi. Se on kaikkien saamiensa kehujen arvoinen.
Tietäväisellä ei petä kumpikaan sarjakuvan peruselementeistä. Vahvaa tarinaa kerrotaan vahvoilla kuvilla. Väripaletti on niukka, mutta rikas.
Tietäväinen on tehnyt perusteellisen taustatyön. Hän kulki yhdessä antropologi Marko Juntusen kanssa kirjan tapahtumapaikoilla Pohjois-Marokossa, Espanjan Almeriassa sekä loppuvaiheiden Barcelonassa tavaten ihmisiä ja haastatellen siirtotyöläisiä.
Tietäväinen käytti aiheen tutkimiseen, käsikirjoittamiseen ja piirtämiseen kaikkiaan viisi vuotta.
Tuloksena on meidän aikamme Vihan hedelmät. Se on hyvin surullinen kertomus riistosta, alistamisesta, nöyryyttämisestä, hyväksikäytöstä ja väkivallan uhasta.
Tarina on Espanjasta, mutta se voisi tapahtua missä tahansa Euroopan syrjäkylistä. Ja ne syrjäkylät voivat olla keskellä suurkaupunkia. Siirtotyöläiset kelpaavat tekemään kurjimmat työt, mutta muuten heidän pitäisi pysyä mahdollisimman näkymättömissä, ettei kenellekään tulisi huono omatunto.
Näkymätön käsi hylkää
Kirjassa on kysymys näkymättömistä käsistä monella tasolla. Ensinnäkin ne tietysti ovat Rashidin ja hänen kohtalotoveriensa kädet, joita ilman ei Suomeenkaan tulisi keväisin espanjalaisia lentotomaatteja.
Kysymys on myös uskonnon kautta syntyvästä toivosta, ihmisen luottamuksesta siihen, että on korkeammassa kädessä.
Rashidia ei näkymätön käsi pelasta. Kirjan mottona on: ”Koti on siellä missä itsekunnioituskin”. Kun Rashid menettää itsekunnioituksensa, hän menettää lopulta myös todellisuudentajunsa.
Tietäväinen lienee ajatellut myös liberalismin oppi-isän Adam Smithin ”näkymätöntä kättä”, jonka pitäisi ohjata taloutta parhain päin. Mutta onko se parhain päin kenellekään, tuntuu Tietäväinen kysyvän.
Almerian vihannesviljelmillä on selvä nokkimisjärjestys. Alimpana ovat mustasta Afrikasta tulleet siirtotyöläiset, sitten Pohjois-Afrikasta kotoisin olevat siirtotyöläiset. Näitä pomottavat itäeurooppalaiset työnjohtajat, joita taas käskevät espanjalaiset omistajat.
Mutta ei omistajakaan ole vapaa. Yhdessä kohtauksessa eräs heistä puuskahtaa, etteivät ostajat halua laatua, vaan aina vain halvempaa hintaa. Kun sitä tavoitellaan, on puristus sitä kovempi, mitä alemmas ravintoketjussa mennään.
Rashid ja Jamppa Tuominen
Vahvan kertomuksen merkki on, jos lukija alkaa välittää päähenkilöiden kohtaloista. Näkymättömissä käsissä näin tapahtuu. Rashid ei ole lukijalle yhdentekevä, ei hänen Marokossa odottava puolisonsa Amina eikä heidän pieni lapsensa Amal.
Ihmiset eivät ole mustavalkoisesti hyviä tai pahoja. Hentomielisellä Rashidilla on parempinakin aikoina heikkoutensa.
Todellisuutta ei kaunistella. Esimerkiksi pohjoisafrikkalaisten mustiin afrikkalaisiin kohdistuva rasismi tuodaan selvästi esiin. Toisaalta yksi kirjan toivon hetkistä on, kun kohtalo hetkeksi luo yhteyden Rashidin ja mauritanialaisen Elyn välille.
Tietäväinen on kunnon käsikirjoituksella luonut kokonaisia ihmisiä. Näin Näkymättömät kädet välttyy siltä, että se olisi vain kuvailemiensa kipupisteiden ulkokohtainen kavalkadi.
Surulliseen tarinaan ei kovin riemukasta huumoria mahdu. Pilkahduksia huumorista on kuitenkin syvällisyyksiä puhuvassa ihmiskauppiaiden värvärissä, filosofoivassa emeritus-siirtotyöläisessä ”Dosentissa” tai aatteitaan siirtotyöläisille kauppaavissa ääri-islamisteissa – sekä Rashidin aarteessa, Jamppa Tuomisen kasetissa, jonka sanat hän osaa ulkoa, niiden sisältöä tietenkään ymmärtämättä.
Ihmisyyden asialla
Näkymättömät kädet kertoo niinkin epäseksikkäästä aiheesta kuin työ. Sen paperittomille siirtotyöläisille Espanjan kasvihuoneet ovat vankileirien saaristo, jossa työ ei tee vapaaksi. Kaivatut oleskeluluvatkin ovat monenlaisen keinottelun väline.
Suomen kirjasäätiö venytti viime vuonna sääntöjään, mutta tänä syksynä se ei rohjennut tehdä uutta lavennusta ja kelpuuttaa sarjakuvaromaania Finlandia-ehdokkaaksi. Ei se mitään, Näkymättömät kädet pärjää omillaankin.
Ville Tietäväinen on ihmisyyden asialla.
Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet. WSOY 2011. 216 sivua.