Kulunut vuosi on tuonut muassaan kiitettävän määrän loistavia lukuromaaneja, kaunokirjallisuutta mehevimmillään. Lesley Lokon Tummaa suklaata jatkaa tätä sarjaa.
Kolmen hyvin erilaisen nuoren naisen elämää vähitellen piirtelevä kertomus on kuin palapeli, jonka ratkaisemista ei tahdo kiiruhtaa.
Lähihistoriassa kiinni oleva siirtolaisromaani käsittelee kuin ohimennen Haitin historiaa vuoden 1986 levottomuuksien kautta kohti 90-luvun loppua. Oman siivunsa tekstissä saa myös Libanonin sisällissota, lopulta keskiöön nousevat kuitenkin Chigago, Lontoo, Malvern ja Ghanan pääkaupunki Accra.
Tummaa suklaata on kuin palapeli, jonka ratkaisemista ei tahdo kiiruhtaa.
Laure St. Lazare on haitilainen kreolieliitin jäsen, Laure on iholtaan liian tumma, mutta St. Lazarre kuitenkin. Lisäksi hän on 16-vuotias, äitinsä, isoäitinsä ja poikaystävänsä hylkäämä – ja raskaana. Uusi elämä Yhdysvalloissa täytyy aloittaa aivan pohjalta, eikä virheiden tekemiseltäkään voi välttyä.
Améline on Lauren rest-avec, joka jää Haitiin Lauren poistuttua maasta. Sattuman kautta Améline päätyy Englantiin Haitin levottomuuksien kärjistyttyä sananmukaisesti räjähtäviksi. Tämän seurauksena tytöt menettävät kosketuksen toisiinsa, molemmat joutuvat myös tekemään lujasti töitä saadakseen edes ympäristönsä hyväksynnän.
Melanie taas on rocktähden tytär, jolla ei ole kykyä ottaa vastuuta omasta elämästään, eikä hänen vanhemmillaan ole kykyä ottaa vastuuta hänestä. Siinä missä Laure ja Améline saapuvat valkoisten maailmaan, opettelevat uuden kielen ja mukautuvat uuteen kulttuuriin, ei Ghanaan päätyvä valkoihoinen Melanie halua olla tekemisissä kuin kaltaistensa kanssa.
Lokko on onnistunut luomaan kolme erilaista, mutta voimakasta ja syvää henkilöhahmoa, jotka jakavat lukijan reaktiot. Lauren virheiden esiin tulemista pelkää alinomaa. Hänen tekojensa taustojen tunteminen nostaa lukijankin puolustusasemiin, elämänsä puolesta taistelevan tytön takia.
Amélinen kohdalla lukijan kaikki sympatiat päätyvät hänen puolelleen, täysin välittämättä siitä, mitä nainen tekee.
Melanie puolestaan ärsyttää kyvyttömyydessään hallita omaa elämäänsä, mutta herättää samalla sääliä. Hahmo on luotu siten, että lukiessaan ymmärtää täysin, mistä Melanien välillä miltei skitsofreeninen käyttäytyminen johtuu.
Lokko kuroo hahmonsa yhteen rauhallisesti, turhia tempoilematta, antaen jokaiselle mahdollisuuden puolustautua vielä viimeisen kerran. Tummaa suklaata on ennen muuta hieno kertomus, mutta samalla se antaa pieniä kaikuja selviytymisen hinnasta.
Lesley Lokko: Tummaa suklaata. Suomentanut: Marja Helanen-Ahtola. WSOY 2011. 468 sivua.