Vladimir Krjukovin toinen suomennettu teos Huvimaja Monrepoossa kuljettaa lukijansa vuoden 1913 Lappeenrantaan, Viipuriin ja Pietariin. Kirja on edellistä suomennettua teosta (Pirunsormi) huomattavasti nopeatempoisempi ja terävämpi.
Siinä missä Pirunsormi nojasi varsin vankasti tšehovilaiseen ilmaisuun seisoo Huvimaja Monrepoossa jo tukevasti omilla jaloillaan.
Krjukovilla on vahva taito piirtää historia eläväksi. Hän kykenee hahmottelemaan sanoilla esiin menneen ajan niin visuaalisesti, että lukijan päässä käynnistyy elokuvaprojektori.
Huvimaja Monrepoossa kertoo nuoresta Nikolaista, sahanomistajan pojasta, joka sattuu olemaan liian lähellä vähän turhan monia rikospaikkoja. Kun vielä rakkaussuhdekin pettää alta alkaa Lappeenranta polttaa jalkojen alla ja Nikolai suuntaa Pietariin. Teos nostaa esiin vallankumouksen ensi säveliä, niin puolesta kuin vastaankin, unohtamatta välinpitämättömyyttä.
Pirunsormen tapaan rikoksia setvitään varsin rauhalliseen tahtiin ja vasta kunnon omenan syömisen jälkeen voidaan alkaa hahmotella ratkaisua.
Krjukovin teksi on muuttunut selvästi helppolukuisempaan suuntaan. Useiden rivien mittaiset lauseet ovat muuttuneet selkeiksi ja toisinaan jopa kompakteiksi ilmaisuiksi.
Huvimaja Monrepoossa on miellyttävä ja mukaansa tempaava kirja, joka lisäksi toimii positiivisena siltana venäläiseen kirjallisuuteen.
Vladimir Krjukov: Huvimaja Monrepoossa. Suomentanut: Kirsi Monni. Zona A 2010. 190 sivua.