Kai Meyerin Jäinen valtakunta sopii oivallisesti tämän talven lukemistoon. Pakkasen paukkuessa ja lumen tuiskuttaessa on helppo sukeltaa 1800-luvun lopun jäiseen ja lumiseen Pietariin.
Talvi ei rajoitu ainoastaan Pietarin kaduille, vaan hotelli Aurorassa tapahtuu kummia. Sisällä on jäätävän kylmä eikä käytävien lumivyöryiltäkään vältytä. Paikka vilisee nihilistejä, taikaolentoja ja salaisenpoliisin miehiä.
Kaiken seassa on kaksitoistavuotias orpotyttö Hiiri. Hän on syntynyt ja asuu hotelli Aurorassa, eikä ole koskaan käynyt ulkona.
Kuningatar on menettämässä valtansa hallita talvea.
Talven tulo sisätiloihin on ihan ymmärrettävää jos sviittiä asuu itse lumikuningatar. Aivan syyttä hän ei ole paikalle saapunut, sillä samaiseen hotelliin asettuu myös Tamsin Spellwell. Velho, joka on varastanut kappaleen lumikuningattaren jäisestä sydämestä. Sen myötä kuningatar on menettämässä valtansa hallita talvea, eikä hän suinkaan aio alistua siihen.
Meyeriä on selvästi innoittanut H.C. Andersenin satu Lumikuningatar, jolta tämänkin tarinan kylmyydenvaltiatar on perinyt valtaisat määrät piirteitä. Samalla Hiiri on kuin Andersenin sadun Kerttu, jonka tehtäväksi jäi pelastaa Kai. Jäinen valtakuntakin sisältää oman Kainsa, mutta pelastustehtävä on laajempi.
Myöskään C.S. Lewisin Velho ja Leijona eivät jää kauas Meyerin tarinasta. Leijona vain on korvaantunut Tamsinilla.
Lopulta Hiiren on valittava puolensa tarkkaan. Valintojen tekeminen vaikuttaa kaikkien elämään, eikä vähiten Hiiren omaan. Vihdoin Hiiri lakkaa olemasta vain hiiri. Hän voittaa sekä itsensä, että pelkonsa. Ja viimein hän antaa oman sydämensä sulaa.
Varsin selkeistä lainauksistaan huolimatta Jäinen valtakunta on kelvollinen kirja. Nihilistien ja salaisen poliisin kautta tarinaan on saatu hieman erilaisia lisäjännitteitä. Lumikuningatar tarinoiden jatkumoon Jäinen valtakunta on aivan oivallinen lisä.
Kai Meyer: Jäinen valtakunta. Suomentanut: Tiina Hakala. Otava 2010. 252 sivua.