Ruotsalaisen ihmissuhdedraaman Stockholm Östra (2011) alkuminuuteilla miespäähenkilön (Mikael Persbrandt) auton konepellille lennähtää kuin tyhjästä pikkutyttö polkupyörineen. Tapaus järkyttää eniten yliajajaa sekä menehtyneen tyttären äitiä (Iben Hjejle).
Traaginen arkinen lähtökohta on meillä tuttu viime aikojen uutisista. Ruotsalaisfilmissä aiheeseen paneudutaan kamarifilmimäisellä intiimiydellä.
Pernilla Oljelundin käsikirjoitus saa edetessään melko epätodennäköisiä piirteitä, mutta omissa pienimuotoisen draaman kehyksissään juttu toimii mallikkaasti. Luvassa on surrealistien suosimaa ”hullua rakkautta” periskandinaavisten mollisointujen siivittämänä.
Se ei tarkoita yltiö- tai tekotaiteellista vääntöä. Sitäkin enemmän nähdään perustellusti vakavaa pohdiskelua siitä, miten elämä joskus koettelee ja kovistelee siten, ettei ulospääsyä tuskasta ja ahdistuksesta tunnu löytyvän millään. Ei, vaikka mukana kuvioissa ovat sekä terapeutti että psyyke-lääkkeet.
Juonikuvioon kehittyy oma jännityksensä, johon on odotettavissa väistämättömiä purkauksia siellä sun täällä. Simon
Kaijser da Silvan ohjaus kehittelee draamaan hillittyä intensiteettiä. Pääosien Persbrandt ja Hjejle ovat tavoittaneet hienosti roolihahmojen mielenmaiseman.
Stockholm Östra. Yle Fem sunnuntaina klo 21.00