Pedro Almodovar -filmi Iho jossa elän (La piel que habito, 2010) vie plastiikkakirurgian ja vinksahtaneen isänrakkauden synkille vesille. Psykologinen melodraamajännäri kertoo huikean tarinan hyvin läheltä tulevaisuudesta.
Leffa tuo mieleen toisen Almodovar-filmin Sido minut! Ota minut! (1990), eikä vain pääosan Antonio Banderasin takia: molemmissa matkataan syvälle seksuaalisuuden synkkien sivupurojen vieminä. Kolikon kaksi puolta ovat hellyys ja väkivalta.
Pakkomielteiden, riuduttavien muistojen ja kostonjanon lisäksi espanjalaisfilmissä jylläävät suuret salaisuudet. Äiti ja poika -asetelma saa jykeviä piirteitä, ja tärkeä luku liittyy tieteeseen. Se tuo mukaan todenmakuista science fictionia ja silkkaa kauhua: päähenkilökirurgin hahmossa tavataan uuden ajan Frankenstein.
Espanjalaisfilmistä muotoutuu mieleenpainuva kuvaus ihmisen monikasvoisuudesta. Vahva tarina tiivistyy linjakkaan, nautittavasti takaumia hyödyntävän juonikuvion puitteissa fiksun hillityksi päätökseksi. Kauheuksien ilmitulo vaientaa kuin itsestään näyttämön.
Iho jossa elän. Yle Teema sunnuntaina klo 21.00