Viimeaikaisten eurooppalaisten vaalitulosten valossa ranskalaisdraama Kamarineidon päiväkirja (Journal d’une Femme de Chambre, 1964) ansaitsee nopean uusinnan.
Elokuvaan on tiivistetty mikrokosmos, jossa on ilmeisen osuvia aineksia kuvatun 1930-luvun alun ranskalaisen yhteiskunnan yleisestä ilmapiiristä. Siitä on hätkähdyttävän suora yhteys nykypäivään. Asia täsmentyy, kun Cherbourgin satamakaupunkiin sijoittuvassa päätöksessä mielenosoittajat hehkuttavat ilmoille juutalais- ja muukalaisvihaansa.
Naispäähenkilö Céléstine tuo Jeanne Moreaun itsetietoisessa hahmossa enemmän mieleen kartanon nuoren emännän kuin palveluskunnan edustajan, jollainen hän on.
Pariisista tuleva nainen ei pienestä hätkähdä, mitä miehiin tulee. Vanha isäntä käppäilee kenkäfetissin lumoissa, nuori isäntä (Michel Piccoli) pälyilee kiimaisena eikä pysty pitämään näppejään erossa palvelijattarista. Naapurissa vaikuttaa salskea sotaveteraani ja oman väen keskuudessa aktiivi äärioikeistolainen.
Tarinassa tapahtuu selkeä käänne, kun vanha isäntä ”suutaroi” itsensä hengiltä ja sattuu seutua järkyttävä julma henkirikos. Samalla Céléstine nostaa profiiliaan. Ohjaaja Luis Buñuelille tyypillisesti leffa tuikkii mustaa huumoria sekä terävää ja illuusiotonta satiiria. Pohjana on Octave Mirabeuan romaani vuodelta 1900.
Kamarineidon päiväkirja. Yle Teema maanantaina klo 22.25