Robert De Niron esikoisohjaus Jäähyväiset kummisedälle (A Bronx Tale, 1993) on pieni helmi. Siinä liikutaan Scorsese-filmeistä Sudenpesä ja Mafiaveljet tutulla maaperällä, mutta ratkaisevasti toisin painotuksin.
Hieman erikoisen kolmiodraaman osapuolina ovat bussikuski-Isä (De Niro), tämän poika (Francis Capra 9-vuotiaana, Lillo Brancato 17-vuotiaana) sekä Machiavellinsa lukenut mafiaruhtinas. Elokuva pohjautuu roolissa olevan Chazz Palminterin näytelmään. Hänen osuutensa onnistuneessa kokonaisuudessa on keskeinen. 1950-ja 1960-lukujen taitteeseen sijoittuvan tarinan kaari on varsin komea ja se tarjoaa huolella työstettyä ajankuvaa.
Tapahtumissa riittää kovaa suurkaupunkilaista katujen poltetta, mutta myös intiimiä herkkyyttä. Jälkimmäinen piirre huipentuu siinä oivaltavassa tavassa, jolla De Niro lähestyy teini-ikäisten rakkautta. Vastaavaa näkee elokuvissa harvoin.
Tässä mielessä tehdään esimerkillistä työtä myös siksi, että suhteen nuoret edustavat eri rotuja. Antirasistinen painotus tuntuu juuri näinä päivinä erityisen hyvältä.
Näin miellyttävää ja hienovaraista elämän realiteettien tajua ei löydä elokuvista ainakaan liian usein. Itselleen selvästikin läheisen urakkansa De Niro on omistanut isänsä muistolle.
Jäähyväiset kummisedälle
Yle Teema klo 21.50