Ompelijatar Martta Koskinen tuomittiin kuolemaan valtiopetoksesta vakoilusta syytettynä. Hänen syyllisyyttään raskautti kielletty kommunistinen toiminta.
Nuorena parikymppisenä hollolalaistyttönä Koskinen oli liittynyt punakaartiin vuonna 1917 ja taistellut sisällissodassa. Punaisten hävittyä hänen vangittiin ja tuomittiin vankilaan ensimmäisen kerran.
Ville Suhonen on tehnyt Martta Koskisesta dokumenttielokuvan Ompelijatar (2015), jonka ensi-ilta oli Sodankylässä torstaina (uusinta sunnuntaina). Suhonen on saanut Koskisen jäämistön lisäksi käyttöönsä Valtiollisen poliisin arkistotiedot.
Mitä haluat sanoa dokumentillasi, Ville Suhonen?
– Jos elokuvani herättää katsojan huomaamaan, ettei kaikki historiankirjoituksessamme ole niin yksinkertaista ja mustavalkoista, olen tyytyväinen. Joitakin menneisyytemme asioita ei ole tuotu perusteellisesti ja monitahoisesti laajan yleisön tietoisuuteen. Toki haluan elokuvallani muistuttaa, että se, mitä me tänään arvostelemme tapahtuvan monessa muussa maassa ihmisoikeusasioissa, on vain jokin aika sitten tapahtunut myös Suomessa.
Millä mielin toivot elokuvayleisön katsovan tätä dokumenttiasi?
– Avoimin mielin, ilman ennakkoasenteita tietysti, jos siihen kykenee. Elokuvani kertoo yhden ihmisen elämäntarinan, nuoren naisen kohtalosta nuoressa Suomen valtiossa eikä puutu siihen, mitä tapahtui hänen jälkeensä ja mitä olisi tapahtunut jos tai jos…
Onko sinulla jotain erityisiä sympatioita entisiä kommunisteja kohtaan – tai poliittisesti vainottuja kohtaan noin yleensä?
– Minulla on sympatioita ihmisiä kohtaan, jotka ovat joutuneet tai joutuvat edelleen yhteiskunnan alistamiksi tai vainoamiksi. Martan kommunistisen maailmankuvan kehittymistä ymmärrän hyvin sisällissodan jälkeisen tilanteen ja 1920–30-lukujen poliittisten vainojen seurauksena. Täytyy muistaa, että Martta ja kaltaisensa olivat parikymppisiä nuoria, kun Venäjän vallankumous tapahtui ja Lenin julisti työläisten paratiisin pian koittavan. Tätäkin on turha jälkiviisastella, ikään kuin heidän olisi kuulunut osata ennustaa tulevaisuutta. Eiköhän jo pelkästään oman isänmaan taholta tullut tylytys ollut melko riittävä syy toisenlaisen todellisuuden etsintään.