On helppo ymmärtää, miksi Roman Polanskin ohjaama Pianisti (The Pianist, 2002) menestyi hyvin festivaaleilla ja Oscar-mittelöissä (= paras ohjaus, käsikirjoitus ja miespääosa): elokuvan aihe on traagisuudessaan tekijöitään verrattomasti suurempi.
Pianistin palkitsemisella kansainvälinen elokuvainstituutio pokkasi paitsi tekijöille, ylipäänsä kaikille rohkeille taiteilijoille heidän tavassaan kohdata maailman julmuus ja epäinhimillisyys.
Elokuvana Pianisti on enemmän huolella tehty laadukas selviytymisdraama kuin varsinainen mestariteos. Polanski on luonut pitkällä ja ansiokkaalla urallaan parempiakin elokuvia nuoruutensa Inhosta (1965) lähtien, ja pääosan Adrien Brodyn saama Oscar on yhtä paljon ellei enemmänkin voitto roolihahmolle kuin hänelle itselleen.
Aihe on pysäyttävä ja sellaisena ajaton, ihmiskunta ei tunnu oppineen olemassaolonsa aikana kovinkaan paljon rankimmista virheistään. Kaupunkeja murjotaan edelleen raunioiksi, Pianistissa Hitlerin Saksa näyttää, miten ”temppu” tehdään Varsovassa.
Tapahtumissa edetään nopeasti vuoteen 1940, maailmansota jyllää ja Puolan pääkaupungin juutalaisyhteisölle koittavat kovat ajat. Juutalaisten ghettoelämään liittyvät elokuvan vaikuttavimmat hetket. Parasta on vivahteikas ihmiskuvaus, jossa ei sorruta mustavalkoasetelmiin.
Polanski on urallaan kunnostautunut mustan huumorin mestarina. Voi hyvin kuvitella, mistä hänen visionsa ovat peräisin. Hän koki saksalaismiehityksen ollessaan vasta pikkupoika, mutta oli silti riittävän vanha muistamaan.
Pianistissa ei vitsejä kuulla. Se on vakava ja suorastaan harras elokuva, jota lähimmäksi Polanskin tuotannossa pääsee hieno pienimuotoinen jännitysdraama Yö ilman armoa (1994). Siinä kohtaavat vuosien tauon jälkeen sotilasdiktatuurin entinen kiduttaja ja tämän uhri.
Polanskille Pianisti on epäilemättä hyvin henkilökohtainen elokuva. Se ei kuitenkaan vedä vertoja Andrzej
Wajdan 1950-luvun maineikkaalle sotatrilogialle (Sukupolvi, Kanal – kirottujen tie, Tuhkaa ja timanttia). Sen aloitusfilmissä nuori Polanski nähdään eräässä sivuroolissa.
Wajdan trilogiassa säväyttää sen viimeiseen asti viety tragiikka, laatukuvamaisesta Pianistista loppuu osittain veto kesken. Silti ilman muuta katsomisen arvoinen elokuva, jonka naispääosassa nähdään Emilia Fox.
Ronald Harwoodin käsikirjoittama leffa pohjautuu Wladyslaw Szpilmanin muistelmateokseen.
Pianisti. Yle Teema perjantaina klo 21.00