Tosipohjainen amerikkalainen tv-filmi Talousmahti murtuu (2011) on alkuperäiseltä nimeltään kuvaavampi. Otsikon viittaama nimi Too Big To Fail tulee lopputekstien yhteydessä viimeisenä. Se on hyvä kiteytys kaikelle aiemmin nähdylle.
Nimen pohjustaa ensin kerrottava fakta: kymmenen pankkia omistaa 77 prosenttia Yhdysvaltain pankkien omaisuuseristä. Se tarkoittaa, että ne ovat liian suuria, jotta niiden annettaisiin kaatua. Peter Gouldin ja New York Timesin reportterin Andrew Ross Sorkinin käsikirjoittama elokuva taustoittaa vuoden 2008 finanssikriisiä. Faktan ja fiktion suhde on vähintäänkin dynaaminen.
Kriisille saadaan napakasti kansantajuistettu tiivistys erään jälkipuolen keskustelutuokion yhteydessä. Eli asuntolainoista se alkoi, ja loppu on surullisenkuuluisaa markkinoiden lähihistoriaa. Asian voi ilmaista näinkin: eräiden ahneus vei lopulta kodin monelta amerikkalaiselta.
Keskiössä on tuolloinen valtiovarainministeri Hank Paulson (William Hurt). Alussa näyttämön kyseenalaisena kunkkuna sauhuaa Lehman Brothers -pankin pääjohtaja Richard Fuld (James Woods).
Asiaa pohjustetaan suoralla dokumenttipätkällä tv-uutisista. Ne kertovat, että kiinteistömarkkinat ovat ajaneet maailmanlaajuisen rahoitusalan yrityksen ahtaalle.
Tältä pohjalta kiinnostava episodi sijoittuu 8. elokuuta 2008 Pekingin olympialaisten avajaisten yhteyteen. Ministeri Paulson saa kuulla kiinalaiselta isännältään, miten lähellä amerikkalaisten talouden kannalta täydellistä tuhoa on käyty. Kaiken takana on Moskovasta tullut puhelu, jossa esitettyyn ehdotukseen kiinalaiset vastasivat kohteliaasti ”ei”.
Ja siitä se lähtee, tapahtumien kierre, joka johtaa koko rahoitusjärjestelmän vaarantumiseen. Tilanteen vakavuuden täsmentää Ranskan silloisen valtiovarainministerin Christine Lagarden puhelu amerikkalaiselle kollegalle. Pelissä ovat maailmanlaajuiset intressit.
Curtis Hansonin ohjauksessa leffa tarjoaa tiivistunnelmaisesti kerrotun tietopaketin ja jännitysnäytelmän finanssikapitalismin koukeroista. Tiivistetysti voi sanoa, että kun kuseen joutuminen uhkaa melkein kaikkia johtavia toimijoita, niin käydään lähellä yleistä paniikkia. Eräs isokenkäinen tiivistää osuvasti: ”Kansa haluaa Wall Streetin maksavan kaiken. Sen mielestä me olemme vain ylipalkattuja paskiaisia.”
Mitä maksamiseen tulee, toisin kävi. Kehiin vedetään ennen pitkää pääomittaminen, mikä pikkuhiljaa rauhoittaa markkinat. Asiaa tarkennetaan lopputeksteissä.
Talousmahti murtuu. Yle TV1 keskiviikkona klo 22.00