Mari Rantasila näyttelee yhtä kolmesta pääroolista Petri Kotwican elokuvassa Henkesi edestä.
Häneltä on kysytty, kuinka hän uskaltaa esiintyä elokuvaan liittyvällä musiikkivideolla kevyessä meikissä ja erikoislähikuvissa. Rantasilan mielestä siinä ei ole mitään ihmeellistä eikä rohkeaa.
– Mutta jos se niin koetaan, olen mielelläni se ensimmäinen rohkea. Haluan todellakin edistää sitä, että ihmisen näköisiä ihmisiä näkyy elokuvissa ja televisiossa.
Nuoruuden ja kauneuden ihannointiin ei Rantasilan mielestä pidä suostua. Asiat muuttuvat vasta, kun joku muuttaa niitä, eivät vaikenemalla.
On kirjoitettava hyviä rooleja ja on roolitettava ne oikean ikäisillä näyttelijöillä. Normaalin näköisiä ja kaiken ikäisiä naisia pitää Rantasilan mielestä näkyä ja näyttää.
– Ei naisen tarvitse yrittää olla kaksikymppisen näköinen, jollei ole kaksikymppinen.
Tarinan arvoinen nainen
Kun Mari Rantasila aloitti näyttelijän työt 1980-luvulla, yli 50-vuotiaille naisille ei kirjoitettu suuria rooleja teatteriin. Vielä vähemmän televisioon tai elokuviin. Vaikka tilanne on Rantasilan mukaan paranemassa, rooleja on yhä hyvin vähän.
– Se on sääli, sillä meillä on taitoa ja elämänkokemusta. Tämä ei koske vain näyttelijöitä, vaan muitakin aloja.
Elokuva- ja televisioalalla naisiin kohdistuva ikärasismi on kuitenkin erityisen raadollista.
– Naisen rypyt ja ikääntymisen mukanaan tuomat asiat koetaan rumina. Mikä ihme siinä on, että miehelle harmaantuminen tuo karismaa, mutta naiselle jotain muuta, hän ihmettelee.
– Mikä naisen vanhenemisessa on niin pelottavaa? Nainen on tarinan arvoinen, vaikka näyttääkin erilaiselta kuin nuorena.
Rantasila kehuu Petri Kotwicaa, joka on aiemminkin kirjoittanut ”isoja, hienoja naisrooleja”.
– Hän suhtautuu naisiin ihmisinä ja naisten tarinoihin ihmisten tarinoina.
Rantasila haluaisi eroon ajattelusta, jossa on erikseen naisten ja miesten tarinat. Häntä kiinnostavat tarinat, joiden pääosassa on ihminen.
Henkesi edestä -elokuvassa on hänen mielestään poikkeuksellisia ja kiinnostavia teemoja, kuten oikeudenmukaisuus, totuus ja luottamus.
– Elokuva näyttää, kuinka voimakas tunnekokemus voi teettää meillä sellaisia tekoja, joita muuten ei tehtäisi.
Hän näyttelee siinä ikäistään Hannaa, joka kokee elämässään valtavan kriisin. Vaikkei Rantasila näyttelijän töitä koskaan ole jättänytkään, oli elokuvaohjaajana viime vuosina työskennelleestä näyttelijästä hienoa olla taas kameran edessä.
– Olen mielestäni tullut ohjaamisen myötä paremmaksi näyttelijäksi. Osaan kunnioittaa vielä enemmän ohjaajan roolia ja keskittyä vain siihen, mikä on oma työni näyttelijänä: olla tilanteessa kanssanäyttelijän kanssa. Toisaalta näyttelijätausta on vahvuuteni ohjaajana.
Alussa ja lopussa: Sielun veljet
Heinäkuussa 2011 Petri Kotwica oli matkalla kohti Ilosaarirockia ja lempiyhtyeensä Sielun Veljien comeback-keikkaa. Ohjaaja ajoi ulos tieltä.
Kukaan ei loukkaantunut, mutta onnettomuus palasi painajaisina, joissa tapahtuman lopputulos oli traagisempi. Mitä jos auton eteen olisi osunut pieni lapsi, jonkun äiti tai puoliso?
– Tein vuoden surutyötä jostain, mitä ei oikeasti tapahtunut.
Pohdinnat siitä, mitä olisi voinut tapahtua, ovat saaneet psykologisen draaman muodon Henkesi edestä -elokuvassa.
– Haluaisin saada katsojan pohtimaan tunne-elämäänsä, ei viisastelun, filosofoinnin eikä analysoinnin kautta, millainen olisi kunkin oma ratkaisu elokuvan tilanteissa.
Kotwica haluaa rikkoa Hollywood-elokuvista tutun kaavan, jossa moraali on mustavalkoista ja katsojille tarjoillaan samaistuttava päähenkilö valmiiksi pureskeltuna.
– Tässä tarinassa ei ole hyvistä ja pahista. Elokuvassa katsotaan silmiin jokaista henkilöä. Kyse on ratkaisuista, inhimillisistä valinnoista ja sattumasta.
Elokuvan naishahmoja yhdistää musiikki. Toinen heistä on ammatiltaan kanttori ja elokuvan instrumenttina jylisevät kirkkourut.
Sielun veljet soi niillä komeasti.
Elokuvan ensi-ilta oli perjantaina 10. huhtikuuta. Harri Moilasen arvio Kansan Uutisten Viikkolehdessä.