Hanki oma elämä, täräyttää suljetulle osastolle itsekin joutunut vanha psykiatri (Oiva Lohtander) nuorelle Helenalle (Elena Leeve). Tämä elättää itsensä lukemalla eri tilaisuuksissa isänsä Lauri Viidan (Tommi Korpela) runoja. Äiti Aila Meriluoto (Elina Knihtilä) työstää entisestä puolisostaan elämäkerrallista teosta.
Helenan kuvitteellinen hahmo ei vähennä Heikki Kujanpään tyylitajulla ohjaaman vapaasti tosipohjaisen draaman Putoavia enkeleitä (2008) todistusvoimaisuutta edes elämäkertafilminä. Fantasialisä laventaa tematiikkaa onnistuneesti.
Putoavia enkeleitä etenee faktaa ja fiktiota sekä nykyhetkeä ja mennyttä dynaamisesti yhdistellen. Kokonaisuus on puhutteleva, tunnekylläinen, runollinen ja traaginen.
Kujanpää, Sami Parkkinen ja Heikki Huttu-Hiltunen ovat tehneet käsikirjoituksen Kujanpään näytelmän pohjalta. Tuloksena on jäntevä, linjakas ja tunnevoimainen taiteilijakuvaus sekä sairaskertomus, erään rakkauden kuvaus ja kasvutarina. Eri tasot ovat mallikkaasti balanssissa.
Kirjallista vääntöä kuvataan monipuolisesti. Ailan isä (Taneli Mäkelä) tempaisee luottavaisesti vävynsä puolesta (”Se on varma Noopeli”), kustantaja (Antti Litja) ahkeroi arkisempien pähkinöiden parissa.
Näyttelijätyö on erinomaista. Knihtilä, Korpela ja Leeve saivat kukin ansaitun Jussin. 1950- ja 1960-lukulainen epookki on lavastettu ja puvustettu hyvin, Harri Rädyn kuvaus on nautittavaa katseltavaa.
Kotikatsomo: Putoavia enkeleitä. TV1 sunnuntaina klo 21.05