Ruotsalainen komisario Beck (Peter Haber) ja naispuolinen kollegansa Klingström (Stina Rautelin) ovat läheisempiä kuin koskaan. Työpaikkaromanssin syventäminen vapaa-ajalla keskeytyy, kun Tukholman metrossa käynnistyy outojen veritekojen sarja.
Metro on periaatteessa erittäin tehokas rikosnäyttämö, mutta asiasta ei irtoa trillerissä Beck: Pimeyden jäljet (Beck: Spår i mörker, 1997) juuri sen kummempaa. Tässä suhteessa esimerkiksi kulttikauhukirjailija Clive Barkerin tekstiin pohjautuvaan Keskiyön lihajunaan (2008) on iso ero, ja täytyy toisaalta sanoa, että onneksi: siinä homma menee kuvottavan puolelle.
Vastaavasti ruotsalaisjännärissä tietokonepeli Final Doom menee nuorten parissa täysin överiksi, ja siitä koko kaupunkia hetken kuohuttava soppa. Sen tarkempi selvittäminen pitkässä kuulustelujaksossa on synkeiden rikosten yksitotista kelaamista.
Juonikuvio etenee turhan painotetusti puhuvien päiden virtana. Siinä mielessä muutamat koukkaukset privaattielämän puolelle ovat tällä kertaa suoranaisia piristysruiskeita. Muuten Beck-filmeille ominainen sarjamuodon vetovoima on heikoilla: tarina rajusti erilaisten maailmojen yhdistelyineen on yksi sarjan keinotekoisimpia ja valjuimpia.
Beck: Pimeyden jäljet. Nelonen tiistaina klo 22.00