Pikkutytön silmien alla tapahtuu yhtä sun toista suomalais-ruotsalaisena yhteistuotantona tehdyssä elokuvassa Jäähyväiset (Avskedet, 1982).
Tuija-Maija Niskasen ohjaama ja Eija-Elina Bergholmin käsikirjoittama draama pohjautuu Vivica Bandlerin lapsuus- ja nuoruusmuistoihin. Bandler ei ollut tyytyväinen lopputulokseen ja veti nimensä pois alkuteksteistä. Hän valitti muun muassa sitä, että huumori on poissa.
Se on totta, kyseessä on melkeinpä säälimättömän totinen elokuva. Toisaalta tässäkin kolikolla on toinen puoli: Jäähyväiset on sosiaalisissa kehyksissään kiintoisa ja antoisa ihmis- ja ajankuvaus sekä kasvutarina.
Tapahtumissa liikutaan päähenkilö Valerien lapsuudessa ja nuoressa aikuisuudessa. Sanna Hultman lapsena ja Pirkko Nurmi aikuisena Valeriena tekevät herkät, sielukkaat roolityöt. Isän roolissa Carl-Axel Heiknert on melkoinen tyranni niin sanotuksi herrasmieheksi, äitiä esittävä Kerstin Tidelius silmäilee paljonpuhuvasti. Valerien rakastettua esittää Stina Ekblad.
Jäähyväiset vie suomenruotsalaisen rahaylimystön maailmaan. Se on miesten hallitsemaa maailmaa, johon Valerien tapaus tuo johdonmukaisen feministisen näkökulman. Se on myös elokuvan kantava voima kerronnan hillittyä tempoa myöten. Tyylikäs piste i:n päälle on Esa Vuorisen täyteläistä epookkia huokuva värikuvaus.
Jäähyväiset. Yle Teema torstaina klo 22.00