Marokko (Morocco, 1930) tuikkii alusta lähtien nautittavaa pohjoisafrikkalaista eksotiikkaa Hollywoodin tapaan.
Romanttisen seikkailu- ja melodraama-klassikon vetovoima on sen naistähdessä Marlene Dietrichissa ja ohjaaja Josef von Sternbergissa. Kyseessä on kaksikon ensimmäinen Hollywood-filmi Saksassa tehdyn Sinisen enkelin (1930) jälkeen.
Dietrich esittää yökerholaulajatarta, jota miehet piirittävät. Yksi ylitse muiden on salskea rento legioonalainen (Gary Cooper). Triangelin toinen urho on sulavakäytöksinen maailmanmies (Adolphe Menjou).
Juonikuvio ei ole kummoinen, elokuvan viehätys on sen viipyilevissä, lähes unenomaisissa tunnelmissa ja koruttomassa mustavalkokuvauksessa oikeuksiinsa pääsevässä visuaalisessa hohdokkuudessa. Unohtamatta Dietrichin vaikuttavaa, paikoin korostuvaa androgyynistä läsnäoloa. Tämä tulee selkeimmin ilmi hänen kuuluisassa bravuurissaan, jossa hän esiintyy yleisölle frakissa ja silinterihatussa. Esityksen huipentaa eräässä pöytäseurueessa istuvan naisen suutelu suulle.
Muunkinlaisen eroottisuuden ja eksoottisuuden yhdistelmä kantaa edelleen hyvin. Leffa on varhaisen äänielokuvan merkkiteos, vaikka esimerkiksi lopetus onkin saanut perusteltua sapiskaa myöhemmissä feministisissä kritiikeissä.
Marokko. Yle Teema sunnuntaina klo 18.00