Martin McDonaghin kirjoittama ja ohjaama englantilainen konnaraina Kukkoilijat (In Bruges, 2008) rikkoo notkeasti lajityypillisiä raja-aitoja. Se on yhtä aikaa rankka ja hauska elokuva, täynnä syviä vastakohtaisuuksia.
Kukkoilijat on rikosfilmin herkkupala. Sille antavat erityispotkua viisto elämänmakuisuus, musta huumori ja lähes kirjaimellisesti murhaava tilannekomiikka. Se on komea debyytti näytelmäkirjailinana maineensa luoneelta britiltä. Hänen teoksistaan Inishmoren luutnanttia ja Tyynymiestä on esitetty meillä Kansallisteatterissa.
Temaattinen vivahteikkuus, dialogi, näyttelijätyöskentely ja tilankäyttö ovat arvossaan, kun McDonagh sulattaa toisiinsa vankkaa perusdraamaa, eurooppalaista kulttuurihistoriaa ja rikosfilmin moninaista perinnettä.
Elokuvan alkuperäinen nimi In Bruges eli Brüggessä tarkoittaa, että ”Pohjoisen Venetsian” kaupunkikuva on olennainen osa äärimmäisen hirtehiseksi yltyvää draamaa. Se on pitkälle kahden keikka.
Konnakaksikon (Colin Farrell ja Brendan Gleeson) keikka ei mene putkeen, toimeksiantajan (Ralph Fiennes) saapuminen synnyttää suoranaisen ukkosmyrskyn. Tärkeä paikka tapahtumissa on myös naisella (Clemence Poesy) ja kääpiöllä (Jordan Prentice).
Kukkoilijat. Nelonen maanantaina klo 21.00