Yhdysvaltalainen Jessica Oreck on tehnyt rajauksissaan fiksun ja miellyttävän havainnoivan dokumentin poromiesten elämästä Suomen Lapissa. Kuvaukset on tehty Sallassa.
Keskushenkilöinä ovat veljekset Aarne Aatsinki ja Lasse Aatsinki, tärkeinä toimijoina tapahtumissa nähdään vaimot ja Aarnen kolme tytärtä.
Perheen yhdessäoloon kuuluu se pakollinen kuvio, joulupukin vierailu. Episodi on toteutettu luontevan mutkattomasti. Pintaliitoisella Lappi-eksotiikalla ei dokumentissa ratsasteta.
Viittaus cowboyhin osoittautuu onnistuneeksi, amerikkalais-suomalainen kulttuurinen silta kantaa näiltäkin osin hyvin.
Poromiesten arkea
Pääpaino on kuvata poromiehiä ja osin -naisia arkisen aherruksensa parissa. Oreckin tapa lähestyä ja tallentaa eteen avautuvia näkymiä antaa dokumentille antropologista painoarvoa. Hänen ohjauksensa tatsi on hienovaraista ja hillittyä, ei millään lailla tunkeilevaa.
Näemme, miten perinteet ovat yhä tärkeä osa käytäntöä. Samalla puhaltavat uudet tuulet teknologian muodossa. Näin kuvaan kuuluu moottorikelkkojen lisäksi jopa minihelikopterin käyttö valtaisan porolauman kokoamisessa.
Nykypäivän tuuliin kuuluu myös matkailuelinkeino. Asiaa valotetaan espanjalaisten ja ranskalaisten turistien kanssa.
Aatsingin veljekset johtavat joukkoa, jotka kuuluvat maamme viimeisiin villiporoja hoitaviin poromiehiin. Heidän työnsä ja siihen liittyvien perinteisten rutiinien kuvaus on vivahteikasta, kirjaimellisesti täyttä toimintaa.
Kuvattujen tapahtumien kautta on helppo nähdä yhteys lännenfilmien karjapaimenten lassoamisiin ja vastaaviin alan juttuihin. Ne välittyvät vivahteikkaasti ja antoisasti kaikessa dokumentaarisessa suoruudessaan. Tällaista luomu-actionia katsoo mielellään.
Sama pätee ihmiskuvaukseen. Aatsinkien perheiden yhteiset hetket liukenevat samaan elämän kiertokulun virtaan, jota dokumentti seuraa vuoden verran.
Ajallinen rajaus täsmentää dokumentin luonnonmukaista syvyyttä, viime kädessä suhdetta elämään itseensä.
Kuvat puhuvat
Siihen liittyy elimellisesti Oreckin tapa antaa kuvien ja tapahtumien puhua omalla painollaan. Se myös tarkoittaa, että ihmisten suoraa puhetta on mukana hyvin vähän. Länsimaisen kulttuurin usko sanan mahtiin on pantu näillä maailman kulmilla sivuraiteelle.
Oreck täsmentää hiljaisuutta ja harmoniaa, joka ei ole äänettömyyttä tai tylsyyttä, päinvastoin: dokumentin välittämä kuva pohjoisesta on täynnä elämää, tapahtumien vaihtuvuutta ja sykettä. Ihminen, eläimet ja luonto upean jylhine maisemineen elävät läheisessä vuorovaikutuksessa toistensa kanssa.
Jessica Oreck on tehnyt kaikin puolin ansiokkaan urakan. Erityisen huomionarvoista on hänen yksityiskohdille herkkä, esimerkillisen vivahdetajuinen kuvauksensa. Hänen tapansa rajata kuva-ala, käyttää tiettyä kuvakulmaa tai -kokoa tarjoaa nautittavaa katseltavaa.
AATSINKI – THE STORY OF ARCTIC COWBOYS (Yhdysvallat-Suomi, 2013). Käsikirjoitus, ohjaus ja kuvaus: Jessica Oreck. Pääosissa: Aarne Aatsinki, Lasse Aatsinki.