Rauni Mollberg tarttui kolmannessa ohjaustyössään Milka (1980) toistamiseen Timo K. Mukan tekstiin. Ensimmäinen Mukka-filmatisointihan on menestysfilmi Maa on syntinen (1973).
Mollberg ja työryhmä (Jussi Niilekselä, Seppo Heinonen, Veikko Aaltonen) tuntuvat työstäneen haastavista lähtökohdista kelpo kässärin.
Milka tarjoaa kiinnostavan katsomiskokemuksen, kiitos ennen muuta nimiroolin Irma Huntuksen ja äitiä esittävän Leena Suomun herkkyyttä huokuvien roolitöiden sekä Esa Vuorisen täyteläisen sävykkään kuvauksen.
Mollbergin ohjauksessa on runollista otetta, joka ei ainakaan pahemmin vääristä alkuperäistekstiä, Mukalle niin tyypillistä poltetta. Kerronnan viipyilevyys ja tietty jähmeys puolustaa paikkaansa: syntyy tunne siitä, miten pohjoinen tapahtumamiljöö on joskus hyvin raskaana ajasta. Sateisen kesän jälkeen on ikävä käydä talven odotukseen.
Elokuva tunnetaan myös nimellä Milka – elokuva tabuista. Ne liittyvät luonnollisesti seksuaalisuuteen. Sen suhteen miehinen avainhahmo on Kristus-Perkeleeksi kutsuttu lähistön salskea työmies ja naistenmies Ojanen (Matti Turunen). Kanttori (Eikka Lehtonen) saa tyytyä vierellä nyökyttelyyn, Laanilan Auno (Esa Niemelä) etenee astetta pitemmälle.
Milka. Yle Teema torstaina klo 22.15