Modernin kauhuklassikon Hohdon (The Shining, 1980) angloamerikkalaisissa aikalaiskritiikeissä esiintyi myös penseitä näkemyksiä. Eräs osuva arvio rinnastaa sen Amityville-sarjan aloitusfilmiin Luojan tähden paetkaa (1979), jonka keinotekoiseksi sukulaisteokseksi se on koettu.
Pohjana olevan romaanin kirjoittaja Step-hen King suivaantui näkemästään, mikä ei ole ihme: elokuvaversiossa tapahtuu kauhun näyttävä ulkoistaminen. Tekotaiteellisuus hyppää silmille muustakin kuin Jack Nicholsonin kiiluvasta katseesta. Jälkikasvu (Danny Lloyd) on varsinainen meedio pikkuvesseliksi, äiti (Shelley Duvall) taiteilee siinä välissä.
Ohjaaja Stanley Kubrickin ja Diane Johnsonin käsikirjoituksen kantavia teemoja ovat yksilöllisen minuuden hajoaminen ja ydinperheen kriisi. Jälki on kalseaa ja teennäistä.
Alkupuolella kuultavan perhetragedian ja viimeisessä otoksessa nähtävän ryhmävalokuvan väliin jää kauhufilmi, joka kuvittaa kirottu talo -perinnettä kuin vinoon toistuvasti osuvalla kirveellä.
John Alcottin hieno kuvaus tarjoaa vaikuttavia näkymiä. Todellinen herkkupala on episodi, jossa alaston nainen (Lia Beldam) nousee kylpyammeesta, lähestyy Nicholsonia ja – poikki, eipä kerrota enempää.
The Shining – Hohto. Yle Teema lauantaina klo 21.50