Tosipohjainen ranskalaisfilmi Pariisin vainotut (La rafle, 2010) kuvaa samaa tapahtumaketjua kuin Joseph Loseyn hieno ohjaustyö Varjojen vanki (1976).
Tapahtumavuosi on 1942 ja Pariisi saksalaisten miehittämä. Syntyvään juutalaisvainoon osallistuvat aktiivisesti myös ranskalaiset viranomaiset.
Noin 13 000 lähinnä Montmartren köyhälistöalueen juutalaista siirretään valtavalle velodromille. Sieltä matka jatkuu siirtymisleirille, määränpää häämöttää ”jossain idässä”.
Aihe on sellainen, että elokuvasta muotoutuu luontevasti väkevä ajankuvaus. Aineksia on myös poikkeukselliseksi selviytymistarinaksi. Käsikirjoittaja-ohjaaja Roselyne Boschin lähestymistapa on hillityn tunnekylläinen ja sellaisena varsin sovinnainen, ei toki negatiivisessa mielessä sanottuna. Omissa rajoissaan kaikki on kohdallaan, leffasta muotoutuu kelpo maallinen requiem.
Päähenkilöitä ovat lääkäri, nuori sairaanhoitaja sekä 11-vuotias pikkupoika. Jean Reno on miellyttävä tavata jokamiehen roolissa, tosin koskettavimmat roolityöt tehdään hänen vierellään. Mélanie Laurentin idealistisen sairaanhoitajan lisäksi mieleen jäävät monet sivuosien esittäjät sekä lapsinäyttelijät.
Pariisin vainotut. TV2 lauantaina klo 22.10