Kari Sorvali ilmehtii herkullisen hirtehiseati kotimaisittain melko harvinaisessa mustassa kauhukomediassa Kuutamosonaatti (1988).
Käsikirjoittaja-ohjaaja Olli Soinio on työstänyt näppärän rainan, joka ponnistaa urheasti, onnistuneesti ja parhaimmillaan aika hauskasti syvältä suomalaisesta tarustosta.
Juuri tämä on elokuvalle iso plussa: amerikkalainen horror-apinoinnista ei ole pelkoa. Toisaalta Soinio on tietoinen ideoinneissaan: tietyssä mielessä Kuutamosonaatti on varsin vekkuli muunnelma kulttifilmistä Teksasin moottorisahamurhat (1974).
Kuutamosonaatti havainnollistaa, miten kauhu istuu hyvin syrjäiseen suomalaiseen maaperään. Siellä käynnistyy matsi, jossa osapuolina ovat syvästi agraarinen maaseutu ja urbaani elämänmuoto.
Ensin mainittua puolta edustavat Äite Kyyrölä (Soli Labbart) ja hänen kaksi aikamiespoikaansa, Arvo (Sorvali) sekä lapsen tasolle jäänyt jätti Sulo (Mikko Kivinen).
Aikansa tuotteena leffa ajaa asiansa katsomisen arvoisesti, joskaan ei sulosti. Nykypäivän näkökulmasta kerrontaa voisi sähköistää reippaastikin.
Kuutamosonaatti. Yle Teema torstaina klo 22.30