Englantilais-ranskalais-algerialaisessa elokuvassa London River (2009) tutustutaan ensin saari-idyllissä elävään keski-ikäiseen leskeen (Brenda Blethyn). Hän huolestuu opiskelijatyttärestään kuultuaan uutiset Lontoossa tapahtuneista tuhoisista pommi-iskuista. Eletään kesää 2005.
Rinnakkain naisen vaiheiden kanssa seurataan iäkkään afrikkalaismiehen (Sotigui Kouyaté) omia etsintöjä. Ne koskevat hänen aikuista poikaansa.
Fakta ja fiktio menevät pienimuotoisessa draamassa luontevasti yksiin. Samaa voi sanoa yhteiskunnallisesta ja yksilöllisestä tasosta. Niihin liittyy hienovaraisesti kuvattu akseli kulttuurierojen (kristitty ja muslimi) välillä.
Kerronta painottuu intensiiviseen kasvolähikuvakseen. Päähenkilöiden epätietoisuus ja siitä kumpuava ahdistus (etenkin naisen kohdalla) saavat käsinkosketeltavan tehon. Tapahtumissa tulee myös osoitetuksi, miten yksi kuva voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa. Kuva liittyy vanhempiensa etsimiin jälkeläisiin.
Blethyn ja malilainen Kouyaté ovat hieno pari, heidän roolitöistään säteilee miellyttävän vahva läsnäolo. Ohjaaja Rachid Boucharebilta esitettiin muutama viikko sitten hyvä poliittinen trilleridraama Lain ulkopuolella (2010).
London River. Yle Teema keskiviikkona klo 22.00