Naispääosan Jussilla palkittu Elina Knihtilä on Hyvässä pojassa (2011) suorastaan pelottavan aito nelikymppisenä näyttelijänä, joka taiteilee uransa, omien pyyteidensä ja äidin roolin vaativalla trapetsilla. Knihtilä luo vaikuttavan muotokuvan ihmisestä, jonka mielialan vaihtelut ovat kuin lapsenomaista narsismia.
Näyttämön valtaavat näyttelijän lisäksi kirjailija (Eero Aho), heidän taiteilijatuttavansa sekä päähenkilön jälkikasvut, joista vanhemman (Samuli Niittymäki) kesäihastus (Anna Paavilainen) on myös keskeisessä roolissa.
Tarkoitus viettää äidin ja poikien yhteinen viikonloppu hulppealla huvilalla on äidille liikaa. Hän kutsuu vieraiksi muutaman tuttavan, ja siitä se lähtee, supisuomalainen viikonloppu taiteilijavoimin. Ensimmäinen vieraista sammuu munasillaan pihanurmikolle jo ennen emännän kättelyä. Repäisevässä viuhahdusroolissa on Antti Raivio. Seurueen muita jäseniä esittävät Sanna-Kaisa Palo, Pekka Valkeejärvi ja Kaisa Mattila.
Satiirista taiteilijakuvausta enemmän ohjaaja Zaida Bergrothin ja Jan Forsströmin käsikirjoittama draama on kuvaus äidin ja 18-vuotiaan pojan suhteesta. Kuvioon kuuluvat olennaisesti kummankin orastavat rakkaussuhteet.
Ihmissuhteiden mutkia
Tapahtumien edetessä alkaa tuntua siltä, että kasvatuspuolella jotain on mennyt pieleen ilmeisesti heti alusta pitäen. Äidin halveksuva repliikki isästä (”mitätön lavastaja, asuu jossain Lapissa”) kertoo muun ohessa aika paljon. Kohtaus on kuvaava osoitus siitä, miten Bergrothin ohjaus tavoittaa kuin ohimennen tärkeitä pointteja henkilöiden luonteesta ja ylipäänsä ihmissuhteiden jännitteistä ja mutkista.
Juonikuvio poimuilee nautittavasti: huvila on tapahtumien runko, jossa riittää oksia ja haaroja saunaa ja pihapiiriä pitemmälle. Kerronnassa on episodimaisen tunnelmallista ja maalauksellista voimaa.
Repliikit ovat lyhyitä ja arkisia. Puhe on melko vähäistä, mutta sanat silti tärkeässä osassa: draaman ydin on paljolti sanojen ja tekojen ristiriita. Muutaman valitun kohtauksen puolesta kyseessä on kuin paljastuskertomus.
Kokonaisuus ei ehkä ole rikkeetön, mutta siinä on paljon kiehtovia ja haastavia aineksia – vähän kuin Ingmar Bergmanin päivitystä suomalaisittain.
Kotikatsomo: Hyvä poika
TV1 su klo 21.05