Yksi aikakausi on päättymässä Tampereen elokuvajuhlilla. Näin juhlavasti – ja samalla haikein mielin – voi sanoa, kun filkkareiden perustajajäseniin kuuluva Raimo ”Rake” Silius (s. 1943) keventää ratkaisevasti työtaakkaansa.
– Lyhyesti filmi kaunis!
Letkautuksellaan Silius viittaa Tampereen juhlien erityisyyteen, keskittymiseen oleellisilta osiltaan lyhytelokuvaan – ja omaan uraansa.
Maaliskuun 6. päivänä alkavat 43. Tampereen filkkarit ovat ohjelmistosuunnittelija Siliuksen viimeiset ainakin nykyisen kaltaisen raskaan työtaakan osalta.
Klassikot hyvästellään
Tampereen filkkareiden vanhojen lyhytelokuvien ja dokumenttien klassikot hyvästellään Siliuksen myötä. Arkiston aarteet, jota Silius on koonnut Lauri Tykkyläisen kanssa, nähdään nyt 30. ja viimeisen kerran. Samoin ohjelmistosta poistuu 17. kattauksensa jälkeen Siliuksen oma fanitusnäytös Rake Special.
– Tässä ja nyt on aatokseni, että olkoon tämä nyt viimeinen. Mutta kuten tiedetään, ei silti koskaan pitäisi sanoa: ei koskaan!
Nyt yksi Rake Special -helmistä on Aimo Jederholmin ohjaama Laulu tunturille (1949). Siinä seurataan musiikkinikkareiden Reino Helismaan (1913 – 1965) ja Tapio Rautavaaran (1915 – 1979) yksityistä Lapin-retkeä maaliskuussa 1949.
Silius kertoo, että viikko festivaalin jälkeen on toistaiseksi hänen viimeinen juhlien hallituksen kokouksensa:
– Minulla tulee yhtenä hallituksen vastuunkantajana käsittämättömät 30 vuotta täyteen. Huhtikuussa valitaan sitten uusi hallitus.
Pääasiassa Tampereen kaupungin kustantamien elokuvajuhlien yhtenä taustahahmona alusta asti ollut Silius suostui hallitukseen vasta 1980-luvulla, kun sinne pääsi ilman poliittista mandaattia.
Arkistoista etsitty huippuvalikoima
Arkistojen aarteiden juhlakattaus, sen kaksi ensimmäistä osaa I ja II, kelataan Siliuksen ja Tykkyläisen antaman työnimen mukaisesti teeman Suomi Hangosta Petsamoon alla.
– Kaksikymmentä leffaa minun ja Laurin valikoimaa. Huippuhetkiä kaikki tyyni, historiallisuutta yllin kyllin. Myös huumoria on mukana, tahatontakin. Esimerkiksi Poliisi arkena ja kekrinä (1937) oli aarteiden nauretuin lyhäri ensiesityksessään Kino-Palatsissa 1987.
– Toki traagisuuttakin löytyy: Kyllikki saaren tapaus 1953 ja Tulilahden murhenäytelmä 1959. Porkkalan evakuointi syksyllä 1944 oli riipaiseva kameran silminkin katsottuna.
Aarteiden kolmas näytös Hämeenmaan helmiä sisältää kahdeksan festareilla ennen näkemätöntä elokuvaa. Vanhin niistä on Käymäseltään vanhassa hämäläiskylässä (1937), jossa käydään Kangasalan Vehoniemessä. Mielenkiintoista on myös nähdä tässä rakennemuutosten Suomessa Teräs valjaissa (1957), jossa kuvataan työtä 1915 perustetun Tampereen Lokomon tehtaiden konepajassa ja teräsvalimossa.
Testamentin sijaan…
Elokuvajuhlia koskevan testamentin sijaan Silius luettelee muutamia toteuttamattomia ideoita, jotka ovat vapaasti käytettävissä. Yksi aarreaitta on niin sanotut veronalennuselokuvat, joita aikoinaan esitettiin pitkien elokuvien alkufilmeinä.
– Niitä valmistettiin 1933 – 1964 noin 7 000. Sen päälle kaikki muut lyhärit, niin eiköhän noin 10 000 lyhyttä valmistettu vuosina 1904 – 1970. Niissä riittäisi työsarkaa.
– Yksi kunnianhimoinen mutta vaikeasti toteutettava idea jäi tekemättä: Kehitysmaa nimeltä Suomi.